Todellakin tottakai vain miun kohdalla voi näin käydä....
Tarina alkaa, kun lähdin junalla reissuun Alavudella saakka ystävän kihlajaisiin 28.8.20. Oli ihanan syysaurinkoinen päivä ja olin iloinen sekä pahaa aavistamaton lähtiessäni. Juomat oli mukana ja yöpymis vermeet. Illalla oli tarkotus saunoa ja grillailla jne....Kaikki meni hyvin, alku ilta meni hyvin. Iloisena halusin tiirata meteori myrskyä joka oli kanssa luvattu kyseiselle yölle. Mutta kuka voi edes aavistaa miten liukkaat on puiset "laatat", kun hallaa alkoi muodostua. Saunasta tultuna oli aika v***n paska mäihä liukastua ensin kerran ja nousta ylös..Sit liukastut uudestaan ja TADAA! Suoraan rysähdin oikean nilkkani päälle. Tiesin jo alitajunnassa et nyt kävi pahasti ku en päässy ite ylös....Sain auttajat kehiin ja, kun kaikki kuuli miten miun nilkka rutis (yritin tyhmänä sitä koukistaa ja liikuttaa muutenkin) oli kaveri jo sitä mieltä et nyt soitetaan pimpulanssi. Että hävetti, mut tyydyin kohtaloon koska jo itekin tiesin tilanteen vakavuuden. Ambulanssi kun saapui oli miun tavarat kerätty kasaan ja pahoittelevana lähdin lanssin kyytiin. Ekana tarkastivat kulkeeko nilkassa veri..En muista tarkkaan oliko kunnon virhe asento, kun moista testasivat mut kunnon kääröt ne siihen sorvas et pysyy mahollisimman hyvin paikoillaan. Ja mihinkä Alavudelta lähettii...No Seinäjoelle. Matka oli täyttä helvettiä, kun ne meni jotain kunnon kinttupolkua pitkin täynnä kuoppia jotka tuotti miulle kipua ja saatto jopa tajukin mennä. Muistan huutaneeni kivusta...Seinäjoen ensiavussa nilkka kuvattii ja todettii paha murtuma. Kysyivät haluanko jäädä sinne vai laitetaanko tampereelle TAYSsii. Halusin tampereelle. Kutsuttii kelataxi...240km pimeimpinä yön tunteina matka jatkui. Saavuin aamuyöllä viiden kuuden aikoihin TAYSsin ACUTAAN.
En voi kiistää etteikö ois ollu promilleja, eihän tämmöstä nyt voi totaali selvinpäin tapahtua. Kipulääkkeeksi sain vain panadolia ja buranaa. Nappina, en edes suoneen, koska ne promillet. Noh...siellä oli onneks hyvä henkilökunta. Eritoten se mua enimmäksee kahtellu naishoitaja jäi mieleen. Se oli jotenki just nii ihanan suora! Jos muistasin nimen oisin takuulla käyny moikkaa. ACUTAssa maatessa sain sit aamutuimaan mieheni kii ja kerroin mis olin ja mitä oli käyny. Myös ystävälleni ilmoitin miten pärjään ja missä olin siihen aikaan, ja et sain lämpösen takin mukaani. Olin vieläkin hitto vie uikkareissa, kun saavuin ACUTAAn. Se mua kahtellu naishoitaja oli aika suutuksissa, koska mua ei oltu ns. puettu kuiviin. Oli vaa Seinäjoen EAsta saadut sairaalahousut ja se takki jonka olin saanu...Ja arvatkaapa vaa oliko siitä sit seurauksena kuumetta. No oli! Se hoitaja manaski et ihanku ei kehon "shokkitila"jo nostais kuumetta itessää nii vielä vilustuttavat tahallaan. Onneks sain sit lämmintä ylle ja ne kipulääkkeet ja mehua :)
Oottelin rauhassa puolikoomassa sit lekuria...ja siinäki kesti et joku pirun seinäjoen EA osaa lähettää miun röntgenkuvat...Noh, uusinta kuvat ACUTAssa. Kuulen et leikkausta se pirun nilkka tarvii...on niin pahasti menny. Kerron et sairastan lastenreumaa ja et oikee nilkka on siitä pahiten kärsiny. Alkavat kerää miusta tietoja muualta ja laitan nimmaria pyyntöihin et saavat niitä tietoja jyväskylästä. Ootellaa lekuria....Hoitaja tulee kertoo et, kun on lauantai, voi olla et mahdollinen leikkaus siirtyy. -Saat hyvät kipulääkkeet ja laitetaa koipi kipsiin siks aikaa- No hieno homma.... Lekuri tulee kertoo et kipsi laitetaan löyhästi pitämään nilkkaa kasassa 3päivän ajan kunnes on leikkaus. Saan sit lähtee kotiin..Jos en saa kyytiä nii kelataxi kuskaa. Kipulääkettä, kepit, pidä se koho asennossa. Jos tulee sitä tai tätä nii ensiapuun ja pikana takasi...Joo-o. Saan tyylikkään vihreen kipsin jalkaani joka keskeltä auki turvotuksen takia. Se on se homman pointti. *Fotoissa*
Aloin selvitellä mahollista kyytiä kotiin, koska olin (tottakai) aivan peeaa. Yöllinen kelataxi oli antanu onneks laskun... Ei siinä et sillä ois vaihtoehtoja ollu :D Kaverit keille viittin soittaa, soitin läpi. Sit yksi ihanista lainas sen 25€ omavastuu osuutta miulle et pääsin kotiin. Kepeillä taiteilu yhtäkkiä oli täyttä helvettiä...Fretit kotona ilahtu kipsistä enemmän ku laki sallii. (Vielä nykypäivänäkin kipseissä käytetään jotain tiettyä ainesosaa joka viehättää kissoja,koiria ja ilmeisesti myös frettejä.) Oo siinä sit jonku juniorifretin kanssa joka viehätty varsin kipsistä. Eihän siitä mitään meinannu tulla...onneks oli kylmäpakkauksia ja toisessa fotossa näkyvä pehmo Ihaa jalalle kiilatyynyn virkaa täyttämäs. Ja ilman ihanaa miestäni en olisi selvinnyt yksin kotona.
31.8.20 maanantaina soittaa lekuri joka sit kertoo et miun nilkka kuvat on läpi kattonu joku reuma ortopedi ja antanut mielipiteensä. Miulle laitetaan kuulema metalli levy oikean nilkan ulkosyrjään 7 ruuvilla. On konsultoitu jotain toistakin spesialistia. Saan esilääkkeen ja leikkauksen jälkeen on luvassa osasto hoitoa kunnes kivut ja liikkuminen kepeillä hallinnassa. 1.9.20 tiistaina kelataxi perseen alle ja leikkaukseen TAYSsii....Pelotti. Pyysin esilääkettä joka oli 1g panadol ja Tarigin 5mg tjn...Pääsen vaihtaa vaatteet leikkaus kuteisii ja listaamaan johonkin lappuun mitä oon pitäny ylläni koruja myöten. Menen yleiseen leikkaus odotustilaan ihan super mukaville löhöily nojatuoleille oottelee leikkaussaliin hakua. Oon juuri nukahtamas ku mua tullaan hakee leikkaussaliin (onneks pyörätuolilla). Kepeillä en ois pystyssä pysyny :D
Leikkaussalissa on taas normaali kamppailu edessä johon oon jo varautunu...-Miks haluat nukutuksen ku voitas laittaa spinaalipuudutuskin..No siks EI, koska mä hypin vaikka yhellä jalalla tosta ovesta ulos, jos otat sen piikin esiin. Ja mie esitän asiani sen verran vakuuttavasti jopa lääkepöllyssä et lekuri uskoo sen ilman vastaväitteitä joihin olisin myös ollu varautunu....Kanyyli kohillee ja unta kohden.
Pahoittelen et tässä kesti vaikka piti tulla kirjotus jo aikaa sitten...Masentanu sen verran ja kaikki pakkautunu päälle et ei vaa oo ollu aikaa...Mut nyt on ja juttu jatkuu aika nopeastikin. Tämä siis vasta osa 1
Palaathan jatko osankin pariin ;) <3
