Elämä jatkuu...

Hei Kaikille ja äärimmäisen suuret pahoittelut, että meni näin pitkään. Masennus Nukan pois menosta oliki suurempi, kun olin kuvitellut ja suorastaan lamaannuin hetkellisesti...Aamuisin en halunnu nousta.... Mut nyt kuulumisia nääpyistä ja sit seuraavassa kirjotuksessa miusta ;)

 

Nyt reipas puolivuotta Nukan kuolemasta alan voida jollain tasolla paremmin. Vaikka elämäämme tuli Nukan veli Lilo, oli silti kova työmaa selvitä surusta...Ei mikään ihan hetkeen ollu ottanukaan noin koville...Koskaan aikasemmin miulla ei oo "ollu aikaa" ajatella mitään näin pitkään...

 Nyt miulla sit koristaa vasenta kättä kaunis tatuointi Nukan muistolle. Halusin tassun jäljet ja, kun en niitä Nukalta itseltä saanut, lainasi Nukan veli ne miulle kasvattajan avulla. 

Ovat siis suora printti, ei piirretty mallista eikä mistään. Ja kuten kaikki muukin kirjoitus kehossani, on riimuilla kirjoitettu Nukan nimi. Sanoin luotto tatskaajalleni et vasen käsi on näin ollen pyhitetty nääpylieni tassuille. 

Mutta Lilo on tosiaan tullut tärkeäksi osaksi perhettä. Paino on noussu ja eläinlääkärimme ja kasvattaja on kehunu miten komeesti turkkia saanu painon lisäksi.Fretit harvoin uusii karvaansa kesken kaiken mut Lilo teki niin kesken talven ja upea on. Pörröinen ihme pallero :D

Ja kyllä, valjaissa ollaan ulkoiltu ja ikänsä puolesta ei uskois et täyttää 4wee syksyllä. Maaliskuussa käytii eläinlekuri tarkissa ku oli punasta juovaa ikenissä ja pelästyin, kun oli taas yksi saman pentueen veljeksistä jouduttu lopettaa. Lilolla kumminkin kaikki pientä ientulehdusta lukuunottamatta kaikki ok. Saatiin ohjeet alkaa harjaamaan hampaita ja tätä ollaan nyt tehty. Mitään toimenpiteitä mitkä vaatii rauhoitusta, ei Lilolle tehdä ennenkun ollaan käyty sydänultrassa. Aika ensi kesäkuussa.  Mut hyvin pärjätään. Chocobon kanssa on alkanu nukkuun yhdessä enemmän ja leikkivät keskenään <3

Chocobo puolestaan on nyt käyny sydänultrassa ja tähän mennessä myös kontrollissa. Mystisestä syystä oli molemmat sydänkammiot laajentuneet ja näin ollen ollaan helmikuusta saakka oltu sydänlääkityksellä. Lisäksi Chocolla diagnosoitiin vatsahaava joten pari kk oltii vaa mössö/raksu linjalla. Nyt taas voitu syödä ihan ell luvalla sydäntä ja kivipiiraa...seuraavaks kokeillaan kanankauloja. Vatsahaavaan oli myös lääkitys ja siinähän säädettin ihan huolella. Oli antamis vaikeuksia ja opeteltii ihan uusia ulottuvuuksia ja anto tapoja mut lopulta vatsahaava päihitettiin!":D Onneks sydänlääke menee lohitahnalla tai keltuaisessa. Ja tosiaan ultrassa kaikki hyvin kuten myös sydän tarkissa. Nyt jäädään oottelee Lilon sydänultraa.

Rakas kulta Chocobo

Tässä "vähän" heilahtanut Chocon röntgen kuva. Eli siis pikkusen pääs kiertyy, siks näyttää hassulta. Mut silti ell sai ne tärkeimmät katottua eli kaikki ok. Sappirakko oli kuulema vähän piilossa=Ultrassa"

Kuvassa näkyy suoli täynnä kakkaa ja maha täynnä lohitahnaa :,D

Mut ultrassakaan ei kumminkaan poikkeavuuksia eikä röntgen kuvas. Ainoo mikä oli hukassa oli tosiaan se sappirakko, joka vissii nii pieni et vilahti vaan ruudulla :D Sydän lyö hassusti ku kuuntelee rinnasta stetoskoopilla mut ultrassa löi ihan niinku pitääki. Sydänlääke on vaan tueksi jatkossa ja kontrolleissa käydään vuoden välein. Kaikki siis hyvin. Ja seuraavat ruokailut näyttää vatsahaavan tilanteen ja pidetään mielessä kaikki mahollinen, lisäksi raportoidaan ell. Ja tosiaan = Eosinfilinen gastroenteriitti eli Ruuansulatuskanavan allergisperäinen autoimmuunisairaus oli ell kirjoittanut diagnoosiksi Chocolle jo ennalta. Ennalta siksi että varsinaisesti ei ole se ellei nyt tule takapakkia...

Mut sikäli terveen paperit et kaikki hyvin ja pärjätään kontrolleilla, jos ei mikään pahasti mee vikaan. Chocon tilanteesta On infottu kasvattajia ja kaikkia muitakin. Ja kenenkään Ei tarvitse epäillä etteikö Chocobo olisi saanut parasta hoitoa ikinä. 

Mutta tää tällä erää...ens kerralla muuta XOXO S

On Aina elettevä kuin viimeinen päivä...

 Hei kaikille jotka juttujani lukee, ja pahoittelut kestosta...Kohtasi suruaika joka veikin pisempään mitä ajattelin...Mutta taustalla lienee kumminkin se "kaunis tarina" jonka olen nyt Teille valmis jakamaan.

Rakas kulta Nuka fretti lopetettiin 8.11.2021. 

5.11.21 oltii iloisina ja pirteinä meidän paikallisen Mustin ja Mirrin halloween hulabaloossa. Kaikki hyvin ja kaikilla oli kivaa. Vaikka Nukalla vieläkin sidokset.

Fotossa pojat ennen lähtöä paikan päälle. Keltuaiset maistui. Kaikki oli niin mielissään, kun tultiin. Nuka sai paljon haleja ja PALJON lohitahnaa <3 Eräs pikkutyttö oli sitä mieltä et haluaa Nukan omakseen :) Oli iloa...joka liian pian muuttui suruksi...Lauantai aamuna Nukan hengitys muuttui ja soitettiin eläinlääkärille, joka lupasi tulla katsomaan Nukaa, jos yhtään menee pahemmaksi. Kerroin Nukan yskivän kovasti ja oli voimaton. Puhelimitse päätettiin, että antibioottia jatketaan. (ennätti olla "tauolla" 2päivää) Hetkellinen apu....Kunnes koitti maanantai 8.11.2021

Nuka hengitti omituisesti ja ei mikään maistunu...Vähän väkisin meni lohitahna-vitamiini sekotus sidosten vaihdon yhteydessä...Tiesin jonkin olevan pahasti vialla. Soitin meidän Huiskuhäntään ja saatiin illan viimeinen aika klo 19:45. Tiesin mutta kieltäydyin tietämästä, että tämä oli se viimeinen päivä....

Lähdin tyhmä vielä johonkin prkl kokoukseen ja jätin Nukan vaikka ois pitäny olla sen luona....Kieltäydyin vain kuuntelemasta intuitiotani et nyt on viimeinen tilaisuus...

 Fotossa Nuka ja Chocobo aikalailla viimesen kerran <3

Pikkuveli puolisko oli sit meidän kuskina, kun oli aika lähtee...Aika oli klinikalla vähän myöhässä mut ei se mitään. Ell otti meidät vastaan ja Nukan kopasta. Kuunteli sydäntä katsoen mua vakavasti ja sanoi et mennään ottaa röntgenkuva. Puin päälle mitä määrättiin ja veikka jäi oottaa. Eka kuva sivusta ei onnistunu, koska Nuksu ei oikein voinu olla sillai...Kun oli normisti mahallaan, kuvan otto onnistui. Se sitten kertoi sen karmean totuuden miksi Nuka hengitti oudosti....Keuhkot olivat täynnä jotain...Aivan harmaana oli kuva. Hyvä, että edes erottui kuulema henkitorvi hädintuskin sydämestä puhumattakaan...

Purskahdan itkuun ja pitäen Nukaa sylissäni kysyn ell -Onko mitään tehtävissä?

Kuulen vaihtoehdot happikaapista isoihin neuloihin ja näen vain Nukan katsovan minua ja tunnen sen nuolevan miun poskesta kyyneleitä. Sitä katsetta En Unohda Koskaan, jolla se kertoi et OK, Äiti miun on aika lähteä.....Se Nukan ilme..niin rauhallinen...niin ymmärtävä/kertova..Anna miun mennä*

Päätös lopetuksesta tehdään ja saan antaa Nukalle viimeiset lohitahnat, kun rauhotuspiikki laitetaan. ENNEN TÄTÄ käyn kumminkin ulkona röökin verran parkumassa kotiin soittaen...Ja tajuten hämärästi Chocobo fretin jäävän yksin...

Sen jälkeen kuvan mukaisesti nukutan rakkaan ensimmäisen frettilapseni uneen, kun on piikin saanut...Siihen uneen ikuiseen´. Ikuinen piikki vaan vaatisi vielä sen finaalin=Nukalta siis alettiin etsiä sitten suonta kanyyliä varten, jota kautta menisi loppulääke. Ell Anni kutsui hoitajan avuksi tähän hommaan ku meikän kapasiteetti ei riittäny. Etutassut...paineet alko menee...Kun sitten siirryttiin takatassuun, tulin Nukan luo ja sielu lähti matkaan....Ihan ilman sitä viimeistä piikkiä paineet romahti ja rakas karvapalloni oli poissa. Suruni oli suunnaton ja itkuni lohduton.

Nukan ruumis jäi nukkumaan tyhjänä, valmiina säilytykseen ja siitä lähetystä odottamaan seuraavaan päivään. Nukalle jätin sen sinisen huovan ja pehmolelun. Seuraavana päivänä puolisoni ja äitini avokki pakkasivat Nukan ruumiin lähetystä varten ruokavirastolle jossa tutkittaisiin mikä Nukan vei pois. 

Vastaus tuli vihdoin 7.1.2022. Miulle 8.1.2022 koska en halunnu sitä yksin lukea....

Täydellinen lausunto näkyy kyseisistä kuvista mut kaikki se mitä olin pelänny, haihtui. En olisi voinut mitään tehdä eri tavalla, ei ollut mikään miusta johtuvaa. Aikasemmin jo olin tiedustellut kasvattajalta ja ei ollut sydänvikaa pennusta. Ei ollut myöskään todettu moista meidän ell käynneillä. Eikä mitään häikkää ollut nukutuksen aikana joten mikä ikinä olikaan, puhkesi nukutuksen, leikkauksen, ja stressin seurauksena. En olisi sitä voinut ennakoida niinkuin ei kukaan muukaan. En syytä ketään, en edes itseäni vaikka mieli tekisi. Opin tästä vain sen, että Koskaan EI TIEDÄ. 

En tiedä onko ihan relevanttia mutta mieleeni joku aika sitten muistui mieleen uni jonka näin kauan aikaa sitten...Siinä oli Nuka nääpyli (olettasin) ja joku unessa kertoi et se on A) Toteutuva toive B) Eka nääpyli ei ole luonasi kauaa fyysisenä.

Muistin tämän vasta tällä viikolla itseasiassa, kun joku unessa oli minua muistuttamassa. Se toi lohtua. Ja tarkennuksena: Mie uskon tämmösiin, koska olen se noita-akka ennustaja :D. 

Ja kuka uskoo, kuka ei....Laitoin Nukan kuoleman jälkeen facen frettiryhmiin ilmoituksen, että yksinäinen fretti Chocobo tarvii kaveria, koska Chocobo koskaan ennen ilman kaveria masentui silmissä...Ja yksinäisyys freteille (ennen kokemattomille ilman lajitoveria) voi olla erittäinki huono juttu.

Ison pienen Chocobon suru ja meidän suru....10.11.illalla laitetaan viesti miulle facessa et on fretti poika joka menettänyt kaverinsa kuukausi sitten..Ei riitä sille aika ja ei olla kaveria ettimässä eli kotia vailla. Huomion kipee, rakastaa banaania, on 3vuotias uros jonka nimi on Lilo ja foto joka herrasta saatiin oli seuraava:

Ennen klo 00:00 tuli ryhmän keskusteluun viesti kasvattajalta joka pysäytti sydämen. - Kyseinen fretti on Nukan veli <3<3<3

Olin huutanut suruissani -Miksi Nuka? Miksi Nuka otettiin miulta pois näin pian....Syy oli selvä ja näin Chocon yksinäisyys loppui 12.11.21 kun Lilo saapui.

Tottumisessa ja kaikessa muussakin oli aikalisän paikka....Ensinnäkin pikku (kirjaimellisesti 1,2kg) Lilossa oli oma juttunsa. Ei implanttia, ei penikkarokotetta voimassa.Selkä liian kyyryssä, karva olematon ja käyttäyty kuin pentu eikä kuin 3wee = Mega hidastus totuttamiseen Chocon kanssa....Mut hyvä luoja et vei sydämen mennessään! Käyttäytyy kuin pentu vieläkin!  Ihan hassu potpottaja <3 Anto lohitahnan avulla laittaa implantin niinkuin Nukakin ja hoitaa kaiken muunki. Kovasti Ell  määräs sillo  rakkautta ja huolenpitoo ja ei oo muuta tarvinnu: Ravinteita ja Paljonpaljon ruokaa ja sitä Rakkautta <3 Selkä oli oudon kyyryssä ja häntä:rotan häntä + liian laiha....Nyt on jo häntä tuuhee ja ruokahalu valtava, selkä on ojentunu ja tulevat toimeen. Kova kiukkupylly tuo Lilo, jos Choco vähän näppää nii tää käy kunnolla kii :D Todellaki näyttäny et vaikka on pienempi nii on Alfa isolla A:lla :D

Ja tosiaan tuohon fotoon viitaten olin viikko Lilon tulon jälkeen siivoilemassa nääpylihuonetta ja  Lilo nukkui tuolla tyynyllä. Tuli Chocobo vaan jostain ja meni Lilon päälle nukkuu <3 Kyyneleethän siinä virtas :,,) 

 Ja nii virtas Lilon tarkastuksessa ku oli sama hoitaja ja Ell joka Nukan oli lopettanu. Samaten virtas varmaan paikallisessa Musti & Mirri myymälässäkin, kun tarina tavoitti. Eihän tätä ny ois muutenkaa voinu todeks uskoo. Eikä meinattu uskoakaan ja tarttee sanoo et vastaus miun huutoon..MIKSI NUKA?-Sai vastauksen. Mie en usko sattumiin. Ja jälkikäteen uneni muistaessa...Nukasta tuli miun henkieläin ja opas. Kova kaipaus rajaton Aina tulee olemaan, mut Nuka on hengessä mukana <3

Aina <3

Pysykää mukana niin kerron Lilosta lisää ja kuinka toveruus sit lopulta synty näiden välille! ;)

 

 Nuka nääpylini: 

Olit haave jota odotin

Olit haave, joka vihdoin kävi toteen. 

Mutta olit haave, joka miulle vain lainattiin.. 

Tultuasi, nukuin ekan yön kanssasi ja nenänpäätä silittäen, itkuasi lohdutin. 

Nyt sinä lohdutit minua, 

Lipaisit poskeani ja katsoit ymmärtävästi. 

Niinpä silitin sinua viimeisen kerran 

Uneen ikuiseen. 

Miun pieni Nuka yksisarvinen

Reiän jätit sydämeen... 

Pieni lipsuttajani, kunnes jälleen kohdataan.. 

Nuku hyvin Rakastan Sinua Aina

Monochrome's Cinereous, Nuka

8.7.2018 - 8.11.2021

 

Ja Kiitos kärsivällisyydestä xoxo Sirius <3