Keskimmäinen siskoni täytti tänä vuonna 47-vuotta ja hän asuu ranskassa. Olen siellä kerran käynyt viikon mittaisella reissulla. Siskon poikani Luca oli silloin n.8kk vanha ja olin ensimmäinen suomen puolen suvusta joka näki hänet livenä. Siitä on kohta 20 vuotta....Siskon pojasta olen kuullut vain kuulumisia ja saanut kuvia, kun olemme siskon kanssa facessa kavereita. Satunnaista kirjeenvaihtoa hän on käynyt äitin kanssa. Olisin hänen häihinsä halunnut 2015 mutta meitä ei kutsuttu...Ollaan viimeksi nähty livenä 2003.
Ja ajatella, että tämäkin kaikki nousi pintaan pelkästä ponien keräilystä ja haaleasta muistosta, että leikin isosiskoni kanssa poneilla joskus pikku tyttöni laukaassa asuessa :D
Toinen, vanhin siskoni on tänä vuonna täyttänyt 50 vuotta. Häntä en ole nähnyt koskaan livenä, vain kuvissa. Facebookissa olen kaveriksi pyytänyt ja kerran viesteillä toivottanut jotain hyviä juhlapyhiä...Hänet äiti antoi adoptioon, kun halusi lapselleen paremman elämän mitä itse olisi silloin voinut tarjota. He näkivät ensimmäistä kertaa yli 40 vuoteen tänä vuonna. Joku päivä toivon, että miekin näkisin hänet ja pääsisin tutustumaan....
Samaa toivon keskimmäisestä siskostani, että tapaisimme..Ranskan reissu oli silloin yläaste ikäiselle tytölle aivan upea, ja harmi etten siitä saa nyt tähän kuvia ku ovat vaan vanhaan tapaan albumissa paperiversiona...Kuulin että äitimme olisi puoliväkisin miut sinne vaan "tyrkänny" :D Sanoen siskolleni tyyliin -Siru tulee nyt kesällä sinne ja piste- :DDD Jotenkin voin tämän kyllä kuvitellakin...Mutta pidin siitä reissusta. Vaikka oikeesti, viikko ranskassa on Aivan liian lyhyt aika! Ilta lennolla sinne mennessäni ja koneesta pois päästyäni autoon, muistan heti ekan ajotunnelin, ku ajettiin kentältä nii ranskalainen liikennekulttuuri kukoisti. =Vähän ku liikenne tökki nii ikkuna auki jopa öky porschesta ja keskari pystyyn + kiroilua! Mahtavaa :D Seuraavana päivänä pääsin todistaa suurimpia markkinoita mitä oon ikänä nähny, ne mille kalpeni komeesti jämsän versio :D
Louvren taidemuseossa ois voinu viettää vaikka 3päivää, koska osastoja oli 4. Keskityin siis vain egypti osioon ja tottakai näin kuuluisan Monalisan! (Oli oikeesti pienempi mitä olin kuvitellu :D ja erään lempi maalaukseni joka vilahtaa Titanic elokuvassakin "Lummelampi". Tai paremminkin yksi niistä, koska niitä on maalattu useampi sarja-tyylillä.
Lisäksi yksi kauneimmista paikoista oli Sacré-Cœurin basilika (ransk. Basilique du Sacré-Cœur, Pyhän Sydämen basilika)ns. Pyhä sydän kirkko. Foto lainattu netistä
Älyttömän kaunis ja korkealla, maisemat oli huikeat. Niistäkin on omia kuvia jossain albumien kätköissä.
Eiffel torniin en uskaltanut menny kuin ekaan kerrokseen...Muistan ikuisesti sen hinnoittelun! = Portaita pitkin ekaan kerrokseen maksoi euron, hissilla 3,90€. Hissillä keskikerrokseen 6,90€ ja ylimpään 9,90€. Eka kerros riitti. Muistan siellä olleen pienen elokuvateatterin, jossa pyöri rakennus historiasta filmi ja pieni matkamuisto myymälä. Eiffelin ympärillä oli paljon myyjiä joita poliisi jahtasin aika ajoin, kun olivat epävirallisia, väärennöksien myyjiä :D. Noh, halvalla sain postikortit!
Lisäksi muistan ikuisesti, kun käytiin ns. vanhan kaupungin alueella jossain koriste-esine puodissa josta löysin kauniin viuhkan. Olin sitä menossa maksamaan niin perus ranskalainen miesmyyjä alkoi solkottaa ranskaksi jotain mitä en ymmärtänyt. Huusin siskolleni suomeksi tietenkin et -tuutko jeesii ku en ymmärrä? Sisko tuli paikalle ja sekunnin murto-osassa tunnelma muuttui kireäksi. Tajusin siskoni puhuvan ranskaksi melkoisen rumasti tälle mies myyjälle.... Miulle vastaus - Viuhkoja on paketissa siinä pöydällä mistä otit viuhkan nii käy vaihtaa. (olinki ottanu näyte kappaleen ilman pakettia). Kävin vaihtaa ja maksoin ostokset. Ulkona siskoni kertoi mies myyjän kysyneen olenko venäläinen, kun puhun niin outoa kieltä...Syy tulistumiseen oli siis se mitä siskoni oli kokenut alku aikoina, että ranskalaiset on pitänyt vaaleatukkaisia, sinisilmäisiä ja erittäin vaalea ihoisia venäläisinä ilotyttöinä. Jippii :D
Jäipähän jotain mieleen :D Niinkuin myös se, että pieni siskonpoikani RAKASTI kaikumisefektiä Notre damessa ollessamme! Harmi ettei siellä saanut paljoa silloin kuvata...upea paikka sekin <3 Ja rakasti poikanen kaikumisefektiä myös kauppakeskuksessa...Ja voi että, ku vielä pääsiskin siihen Disney storeen <3<3<3<3<3
Olisi joskus kiva mennä uudestaankin, ja varata aikaa ennemmin 2viikkoa kuin vain viikko!
Mieleen reissusta jäi myös toki tumman leivän puuttuminen ja suklaavoin suosio...YÖK...Jos löydän tästä reissusta kuvia nii jaan ne erittäin mielelläni lukijoillekin :)
Foto lainattu netistä"
Mutta se mikä nyt on pää pointtina tälle kirjoitukselle on se, että haluisin molempien siskojeni lukevan tämän....
Se lähtee tästä:
Rakkaat siskoni
Haluisin ensinnäkin, että olisimme läheisempiä. Äiti Ei ole Teitä koskaan hylännyt, vaan antanut muualle kasvatettavaksi, omaa vointiaan miettien ja sitä mitä olisi voinu teille tarjota. Hän halusi, että saisitte enemmän, mitä hän olisi voinut silloin tarjota. Ymmärrän itse häntä todella hyvin mutta en halua silti, että olisitte miulle vieraita. Olette osa mua.. Miun elämä ei ole ollut helppoa ja se, että mie en ole hullu psykopaatti sarjamurhaaja, on ihme. Se että meidän Äiti ei kasvattanut Teitä ei ole todellakaan Teiltä pois. Hän ajatteli Teidän parasta.
Ja missään olosuhteissa en halua Teidän ajattelevan et miulla ois ollu helppoo, saatika äitillä miun kanssa....Mie sain sen alkoholistisen perhe version...Ja autoimmuunisairauden. Monet viikot pikkuisena sairaalassa. Katsonut 6-vuotiaasta saakka perheväkivaltaa. Nyt 34-vuotiaana, mie oon miettiny aika paljon ja sanon/totean, olette säästyneet helvetinmoiselta perseilyltä ja Teillä ei kertakaikkiaan ole yhtään syytä olla miulle mustasukkaisia Äitistä tai mistään "idyllisestä perhe-elämästä", koska sellaista ei ole ollut.
Olen katsonut Äitin sinnittelyä läpi itsemurhayritysten, alkoholismin...Narsistisia miehiä= miulle isäpuolia...Samalla kamppailen miun reuman kanssa/puolesta. Ja Mie äitiä säästäen halusin jäädä heinolan reumäsäätiön sairaalaan YKSIN jo alle 7 vanhana. Koska halusin säästää meidän Äitiä. Ja olin siel ihan turvassa ja siitä henkilökunnasta tuli miulle lisäperhe. Ja mitä ette tiedä myöskään on se, että ollessani yläasteella, menin sijaisperheeseen ihan omasta tahdostani. Sain oman asunnon alle 18-vuotiaana siksi, koska en pärjänny koulun asuntolassa enkä varsinkaan kotona. Sijaisperhe "majoitus" oli tuolloin jo päättynyt.
Minua Ei missään nimessä pidä sääliä, eikä Äitiämme haukkua mistään. Olen kasvanut vahvaksi nuoreksi naiseksi kovien olojen myötä. Haluan olla tukena muille ja olen ollutkin. Ainoa mikä mieltäni vaivaa on siskojeni luulot. En halua Teidän kuvittelevan et ns. äidin rakkaus ja äidin kanssa kasvaminen ois ollu hyvä juttu tai, että olisitte jotain äärimmäistä menettäny. Meidän Äiti, Satu, on mitä uskomattomin leijonaemo mitä tiedän. Teitä on suojeltu sillä tavalla mikä vaati ihan vitusti voimia silloin kuin piti. Minua on autettu sen kaiken parhaan mukaan mitä on voitu ja kasvatettu tavalla mikä Ei ole Teiltä pois. Haluan vain Teidän, Siskoset, tietävän sen, että miulle ei pidä missään olosuhteissa olla katkera siitä, että kasvoin Äitimme kanssa. Se on ollut taistelua puolin ja toisin.
Älkää epäilkö Äitin rakkautta Teihin vaikka ette kasvanu Äitin kanssa, koska tiedän et Äiti Rakastaa Teitä Täydestä Sydämestään näki tai kuuli Teistä mitään <3
Mie Teidän pikkusiskona haluan Teistä kuulla ja haluisin Teidän olevan osa miun perhettä <3 Tutustukaa muhun uudestaan ja olkaa yhteydessä, koska meillä on vain 1 elämä elettävänä. Mie oon tehny aloitteen....Tulkaa vastaan <3
En tiiä miten käy ku kirjotti näin julkisesti mut hei, palataan seuraavaan kertaan!
xoxo S
KIITOS Siru
VastaaPoista