Ihmislapseton omasta vapaasta tahdosta

 On vähän vierähtäny aikaa edellisestä mut oli kyllä melkosen hektinen kuukausi tuo lokaQ. Ja tähän heti alkuun haluan sitten muistuttaa et kirjoituksessa on MIUN mielipiteitä ja en ole vastuussa siitä kuka vetää melonin nenään, jos on vetääkseen.

 !!!!!!!!!!!!!Ja varoituksen sana myös tikkikuvista ja avohaavakuvasta tekstin loppupuolella!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Mutta asiaan...Otsikko puhukoon puolestaan ja todellakin näin on...Olen jo pikkutytöstä saakka ollut sitä mieltä, että EI biologisia lapsia. Siltikin olen saanut asiasta kuulla ne normit. 

- Kyllä vielä ehdit-

-Kun se oikea osuu kohdalle-

-Kyllä reumaa sairastavatki voi lisääntyä-

Ja se ultimatum favourite - Kyllä sun mieli vielä muuttuu-

No vi''u EI MUUTU.

Ensinnäkin olen Aina ollu sitä mieltä et tässä maailmassa on jo ihan tarpeeks ihmisiä, ja lisäks ihan liikaa kotia vailla olevia lapsia jo ennestään.Joten olen aina ollu adoptoinnin kannalla omalta kohaltani. Harmi vaan et sekin prosessi on tehty niin vaikeeks ja ennen kaikkea kalliiks! Ja reumatekijän selitän sillä et tähän ikään mennessä mie oon saanu mm.4 lääkeyliannostusta, röntgensäde yliannostuksen, vammautunut ja et miulla on erittäin lyhyt pinna siihen et kestäisin mitään huutamista/rääkymistä max. vuorokautta enempää ennenku tekisin mitään harkitsematonta. 

Ja ihan turha heittää mitään "tiiät kun oot äiti" - shaibaa. Mie tiedän jo nyt ja ois helvetin hyvä miun mielestä, jos moni muukin rupeis tietää.

 Mut ei siinäkään mitään. Mie tiedostan ittestäni ettei miusta olis äitiksi kenellekään ihmislapselle. Jos mie olisin jonkun koliikkilapsen äiti niin voin rehellisesti todeta et huonosti kävis. Miun pää kasvatus metodit ois uhkailu, kiristys, lahjonta. En kattelis niskurointia yhtään ja sanoisin aika harkitsematta rumasti vastaan väittäjälle. josta on olemassa jopa esimerkki omalta kohalta! 

Pikkutyttö tuli mua komentaa et -Anna mulle toi- ja osotti takkia naulakossa. Tuumasin et "En anna ennenku pyydät nätisti"

Tämä kyseinen pikkutyttö päätyi ratkaisuun toistamalla sanomansa ja näytti miulle kieltään....Tuumasin vaan kylmän roheesti sen enempiä miettimättä et "Jos ei se kieli ala pysymään siellä suussa nii mä revin sen irti ja naulaan seinään."

Voitte arvata näyttikö se tyttö miulle enää kieltään...Ei näyttäny. Ja jatkossa pyyti muuten kohteliaasti aloittamalla-Voisitko* , kun jotain halusi.

(Miun kummitytön äiti on sitten varsin kartalla tästäkin ja tietoinen myös miun mielipiteistä joten ei kannata uhrata aikaa puhumalla "pahaa".)

Miulla on ollut lemmikkejä 5-vuotiaasta saakka. Lemmikit on aina ollu se miun juttu. On ollu jyrsijöitä eri lajeja, koiria, kissoja, jopa kilpikonna ja nyt vanhempana käärmeitä. Iskän luona kissoja, äitin luona koiria ja muita. Parhaiten mieleen on jäänyt oma Chow chow Retu ja ensimmäiseen asuntoon adoptoitu oma musta kissa Robin. Mutta siitä saakka, kun näin paikallisessa Tintti & Tiplu lemmikkieläin kaupassa fretin, on ne ollu miun suurin haave. Haave josta tuli totta 3-vuotta sitten. Hankin helsinkiläiseltä kasvattajalta elämäni ensimmäisen fretin Nukan <3 

Olen pelänny miun karvakuonojen hoitoja, kun ne on joutunu eläinlääkäriin. Olen tehnyt vaikeita päätöksiä lopetuksien suhteen jo pikkutyttönä, ja ollut valmis elämään niiden kanssa tietäen, et sekin on rakastamista, kun osaa antaa lemmikin =Rakkaan perheenjäsenen mennä-. Miut on kasvatettu siihen. Se missä jotkut pelkää ihmislapselle tehtäviä operaatioita, niin kehtaisin väittää et kyllä mie tiedän mitä se huolehtiminen/pelko on. Olen yhden kissan leikkausoperaation kohdalla ollut viimeksi kauhuissani mutta mitä sain kokea nyt, väitän ja tiedän olleen pahempi....

Kyseinen kuvassa näkyvä näppy ilmestyi Nuka fretin niskaan alku vuodesta..Sitä tarkkailtiin ja odoteltiin et se häviäis itsestään ja paranisi. 2:ta eläinlekurilta sain kuulla et se ois "finni"...Viimeisin ell sitä puristeli kovasti ja oli edelleen "finni" kannalla...Oiski ollu. Pari kk sitten kyseinen näppy oli jo peukalon pään kokoinen ja alkoi puhkeilemaan.

Soitin ell ja kerroin tilanteesta, ja sanoin et todellakin haluan et se leikataan pois. Aika saatiin 18.10. Ennen sitä, kyseinen patti puhkesi 4kertaa...

Kun Nukaa vein meidän paikalliseen Huiskuhäntä eläinklinikalle, pelotti ihan hirveesti. Pelotti, jos ei menekään vaan rauhotuspiikillä, jos nukutus niin herääkö enää... pelotti kaikki...... Nuka antoi pienen väännön jälkeen laittaa rauhotuspiikin ja sit jäätii odottelee et taju lähtee. Lähti 2minuutissa. Sit alettii ajella turkkia patin ympäriltä ja ell tokasee et otetaas suunnitelma uusiks ja näytti et tämän patin vieressä ihon alla olikin paljon suurempi patti mikä saatiin esiin karvojen ajelun jälkeen. Tämän näyn jälkeen olin kauhuissani. Ell sanoi epäilynsä, kertoi uuden leikkaus suunnitelman ja kysyi -Laitetaanko patologille näyte mitä löytyy?

Totta helvetissä laitetaan....Nukalle ruvettiin laittaa kanyyliä, kun mie lähin. Sanottiin et voisin palata tunnin päästä. Selvä homma. Lämpö kääreissä, happiletku kantokopassa sitten näin Nuksun seuraavan kerran. En ymmärrä miten selvisin sen tunnin ajan kaupoilla hoitamassa muka asioita, kun ihan huolesta mykkänä siellä vaelsin. Kumminkin kaikki oli menny hyvin. Nuka oli sietäny hyvin nukutuksen ja vähän oli jo päätä nostellu ennenkuin saavuin paikalle.

( MUTTA SE TUNNE! Miun tunne oli takuulla sama kuin, äitillä joka on jättänyt lapsensa mihin vaan hoito operaatioon. Tiedän tasan tarkkaan miltä miun omasta äitistä on tuntunu, kun se on jättäny miut osastolle/leikkaussaliin. Ihmettelen miksi tätä tunnetta vähätellään usein niille joilla ei ole lapsia mutta lemmikit ovat niitä =lapsia, perheenjäseniä, joista huolehditaan. )

 Kotia ei kumminkaa ihan nii helposti päästetty ennenku oli varmaa et Nuka virkois enemmän. Pari millii lisää sai takamukseen herätettä mutta ketamiini vaikuttaisi iltaan saakka. Kotia mukaan koirien annostuksen Metacamia, mikä hitusen huvitti, kun eihän Nuka painanu kuin 2kg. Leikkaushaava 7 tikkiä ja se mitä löyty sisältä oliki sit ihan toinen juttu mihin en ollu varautunu saatika edes kasvattaja, jonka olin pitäny asiasta ajan tasalla.

Eläinlekuri kysyy montako implanttia Nukalle on laitettu, koska ihon alta löytyi niitä 5kpl. Mie ihan ihmeissäni tuumaan et 2kpl, viimesin viime lokakuussa. Fotossa olen siis rengastanut nämä implantti löydökset = ("Implantti estää aivojen sukupuolihormonin tuotannon: kivekset tai munasarjat ikään kuin ”nukutetaan”, jolloin lisämunuaisten stimulointi estyy.Implantti toimii 8–24 kuukauden ajan ja se suositellaan uusittavaksi 1,5–2 vuoden välein, tai kun kiiman oireita havaitaan jälleen. Urosfrettien kivekset pienenevät implantin asennuksen myötä ja kasvavat jälleen, kun implantin toiminta lakkaa, joten aika uuden implantin asennukselle on helposti huomattavissa.") 

Eli siis Nukalla nämä implantit eivät olleet imeytyneet, vaan katkeilleet ja siksi niitä näky olevan 5kpl kahden sijaan. Lekurin ohjeen mukaan, ei Nukalle laiteta yhtäkään implanttia ennenkuin tulee selkeitä kiiman merkkejä ja kassit kasvaa.  Ja patologin lausunto on sitten seuraavassa kuvassa niin siitä en kirjoittele erikseen muuta, kun sen verran mitä kuulin puhelimessa. Ell siis soitti miulle viikko Nukan leikkauksen jälkeen ja kertoi et kyse oli talirauhasen tulehduksesta joka oli edennyt todella pahaksi tulehdukseksi. Kyseistä vaivaa ei ole todellakaan freteillä tavattu vaan on yleisempi "vika" koirilla....Olin autossa menossa kotiin, kun tämä puhelu tuli. Tajusin puhelusta vaan sen et, JOS oisin vaan jääny oottelee tän "finnin/patin" ihme paranemista viel loppuvuoteen, ei Nuksua ois voitu enää leikkauksella pelastaa....Kotia pääsin kyyneleet silmissä ja halasin lujasti Nukaa <3

Ja tässä vaiheessa sellanen pieni terveinen sille -sensuroitu erittäin ruma sana- joka koitit väittää etten sovi fretin omistajaks nii HV.

10-12päivää oli tikkien poistoon...Tikkien poistolle saatiin aika 29.10. Oltiin siis oltu leikkauksen jälkeen vain kipulääkkeellä. Sidokset ettei pääse repii haavaa...siltikin oli niskaansa saanu melkoiset ruvet. Alku ajan leikkauksen jälkeen Nuka oli playpenissä huoneesta erillään ettei Chocobo kiusaisi. Loppuajasta annettin olla yhdessä, kun ei Choco repiny Nukaa eikä mitään ja seurasta oli kenties enemmän hyötyä <3

Chocobo oli ihmeissään, kun ei Nukasta ollut leikkimään ja vaan kerran sitä koitti valjaista tempoo mut se jäi siihen. Jotenkin herttainen tuo kuva, kun Choco vartioi nukkuvaa Nukaa playpenissä.

Mut juu tikkien poisto päivä meniki sit ihan erilailla ku toivottii...Tikkien poisto itsessään sujui hyvin lohitahna herkun avulla. Viimeisen tikin napsaisun jälkeen Nuksu rynnisti kuljetuskoppaan ja yks takajalan kaapasu ja se oli siinä  -> haava auki!

Siinä sitten ell rauhottelee mua, kun oon viittävaille paniikisssa ja pitelen Nukaa. Ell miettii vaihtoehtoja et mitä tehdään...Lopputulos on et haava oli niin tulehtunu ettei tikeistä oo ollu mitään hyötyä. (Tässä vaiheessa erittäin itteesä vittuuntunu fretti-äiti soimaa itteesä ettei oo tajunnu/tjn et haava on tulehtunu ja ruoskii itteesä henkisesti). Mutta ihana ell, tajuaa miun paniikin ja totee vaan et onneksi haavan auki repsahdus tapahtuu klinikalla eikä kotona ja tästä ei saa soimata ketään <3 Tässä tapauksessa pakko todeta et aivan ihanaa et Huiskuhännän henkilökunta tajuaa omistajaa ja tietää jo tuntemuksella rauhotella meikää et todellakin olisin saanu slaagin himassa...

Noh, kasaan kursimine ei auta, koska tulehdus ja joutus leikkaa tulehtuneet reunat pois. Nukutusta ei voi kokeilla, koska olen maininnu kovasta yskästä vaikka keuhkoissa ei (onneks) kuulu mitään ylimäärästä. Nukan yskä oli pahentunut mitä oli jo ajoittain ollut puuskittaisena"Kasvattajan kanssa oltii epäilty kuivaa ilmaa. "

Päätetään hoitaa avohaavana kuvassa näkyvien mömmöjen avulla. Ell opettaa miten tehä. Varuiksi saadaan myös kortisoni resepti, koska korviin voi antibiottin vuoksi puhjeta hiivatulehdus...JeeJee. .

Kaikki on siis otettu huomioon omistajan paniikkia myöten. Miulle kirjotellaan lasku matkaan ja saan kaikki lääkkeet ja avohaavan hoito jutut paikan päältä <3 Halloween pippalot perutaan hyvästä syystä ja Nuka saa parannella haavaa rauhassa uusin konstein. Ell pidetään ajantasalla ja viimeksi nyt maanantaina lähettämistäni haava kuvista kerrottiin et paraneminen näyttää hyvältä. Toivotaan että se myöskin nyt jatkuu hyvänä! Saadaan vielä pikku Nuksu kullasta ehjä ja perjantaina mennään juhlimaan halloweenia paikalliseen Musti & Mirri myymälään!

Halloween kurpitsa koristeeseen mennyt Chocobo <3

Ja vkl pe-la yönä etittiin Nukaa joka oli menny nukkuu kankaisen halloween koristeen sisään :) <3<3<3

Eli äidin tavoin olen ollut äärimmäisen huolissani Nuksusta kuten ihmislapsesta. Olin huolissani leikkauksen aikana ja sen jälkeen. Fretti on aina eri asia kuin kissa tai koira, koska siihen ei toimi välttämättä samat anestesia jutut/lääkkeet/muut hoito jutut. Mutta ei eroa perheenjäsenen merkityksessä mitenkään. Mutta ihan sama mitä karvasia miulla on, ne on tärkeitä, Miun perhettä = Miun lapsia!

Ja anteeks nyt niille kellä on lapsia mutta siinä missä, joku on odottanu omaa ihmislasta, mie odotin frettilasta. Siinä missä joillekin ihmislapsi on haave, oli miun haave frettipentu/frettilapsi. Ja mie teen kaikkeni näiden eteen, siinä missä vanhemmat tekee lastensa eteen. Aina karvaisteni hoitojutuissa miulla tulee kyyneleet silmiin...Koska tunnen ja välitän. Olen empaatti.

Mie olen VELA(" https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/11/05/moni-vela-elaa-kaapissa-vapaaehtoinen-lapsettomuus-on-ihmettelyn-ja-paheksunnan ") ja sellasena pysyn. En peittele itseäni. Ei ole tarvetta. Miulla on miun karvaset ja karvattomat perheenjäsenet., joista hitto vie huolehdin välillä paremmin, kun itestäni! Aina niillä on ollu ruokaa, ennemmin ku miulla. On tukiverkosto ja kaikki. Eikä tartte huolehtii hoitopaikoista jne! 

Jos joku sanoo olevansa Vela, älä rupea inttämään. Jokainen täällä valitsee oman polkunsa eikä halua sitä tuomittavan.

Seuraavaan kertaan lukijat! XOXO <3