Trimalleolaarimurtuma osa 4

 

 

Oikea näyttää aika karulta iholtaan verrattuna vasempaan...Ja turvotus oli jäätävä.

Ruven irtoamisen jälkeen jälki oli todella punainen ja pahemman näköinen kuin itse leikkaus arpi. Ja tarvii kyllä sanoa, että oli siitä riesaakin enemmän...Ja miulle ei ole vieläkään selvinnyt Miksi se 1 ruuvi piti tuohon edes laittaa....Sitä kun ei edes alkuperäisessä suunnitelmassa ollut. 

 

Fysioterapeutti helmikuussa 2021 kertoi miulle kyllä tarkemmin tästä vauriosta. Ihailevalla, (kyllä, Ihailevalla) äänellä miulta kysyi puhelimessa, että Miten olen onnistunut saamaan tapaturmaisesti näin harvinaisen murtuman? Naurahdin ja kerroin kevyesti olevani lääketieteen ihmelapsi jo vuodesta -88 :D

Se että liukastun ja rojahdan koko ruhoni painolla nilkkani päälle, riitti murskaamaan ulkosyrjältä osan joka piti koota titaanilevyllä ja 7 ruuvilla on aika hyvin...Kun kyselin kroonisesta tulehduksesta joka oikeaa nilkkaani oli riivannut monta vuotta, totesi kirurgi, että se on voinut lieventyä koska leikkaus hoito jne on saanut siellä kaikki liikkeelle. Plus kun se on leikkauksen yhteydessä huuhdottu keittosuolalla ja verta valunu ja ties mitä..Muutenhan oikean nilkkani kroonista tulehdusta syvällä nivelissä on lievennetty VAIN biologisella lääkkeellä. Kortisoni pistoksia ei ole reumalekuri suostunut pistämään, koska niistä ei ole kuulema apua kuin hetkellisesti. Ei se siinä kyllä väärässäkään ole ollut...

Mutta tosiaan tikkien poiston jälkeen lokakuussa, oli kirurgin tähtäys et 2viikossa eroon kepeistä. Paljon harjotteita, mut hyppelyistä ja juoksemisesta ei tartte haaveilla pitkään aikaan. Pikku hiljaa totuttautua muuttuvaan maastoon= metsään, ja olla varovainen. Itse jouduin prkl tiedustelemaan ties mistä mitä esim. nyrjähtäminen vaikuttaisi? Voisinko koskaan enää edes juosta tai hyppiä? Tai käyttää korkkareita tai tanssia? Ja mistä löydän tietoo? No en prkl mistään....10vuoden takaa löytyi joku artikkeli/keskustelu. Yhden samaisen murtuman saaneen kanssa keskustelin ja sain jotain selville. Tämäkin selvisi vain, kun laitoin facessa eri ryhmiin tiedusteluja. Englanniksi ois löytyny kyllä vaikka mitä mut enhän mie niistä mitään tajunnu ja halusin kuulla reaali aikaista tietoa. 

Kaikki muut piti mua lääketieteen ihmelapsena ja koitti vaan ohjeistaa jotenkin. Ensinnäkin täällä, kun vihdoin marraskuussa pääsin terveyskeskus fyssarille....Olin just jättäny kepit pois ovella. Tapaamisen lopuksi ja kiitos paskana olevan alaselkäni, sain kepit takaisin vakavan virhe kävelyn vuoksi. "Ei todellakaan ole kiire päästä kepeistä eroon, kuuntele vaan omaa kehoasi ja edetään rauhassa....Jooh. En oo koskaan ollu mikään kärsivällisyyden perikuva...Kaikki, Heti, NYT. Ja kun näin ei tapahdukaan, nii voi helvetti....Tarttee kyllä sanoo, et kärsivällisyyttä tää on vaatinu. Onneksi oli se tk fyssa...kävin siellä alta 10 kertaa....Hyviä vinkkejä sain ja tiesin et olin edistynykin mut kovat kivut alkoivat vaivaamaan...

Tammikuussa 2021 olin jälleen tosiaan kirurgin luona mutta täällä jämsässä. Mukava naiskirurgi Heidi Sihvo ja tuttu hoitaja ottivat miut vastaan. Kirurgi ihmetteli suuresti miksei ole jyväskylän hoitava reumalekuri kiinnostunu asiasta. Laittoi lähetteen ultraan ja perus röntgeniin ja eri reumalekurille. Nilkastani ei voida enää ottaa magneetti kuvia, kiitos titaanilevyn joka puurouttaisi kaiken. Ultra siis, että näkisi edes jotain. Tälle kirurgille pääsin siis akuuttilekurin kautta joka epäili JÄNNEVAMMAA operaation seurauksena....Kyllä kiittelin hiljaa mielessäni. 

Saate sanelu kirurgilta tutkimuksii = "Yt hyvä, kävelee voimakkaasti oikeaa jalkaa ontuen. Oikea jalkaterä lämmin, iho siisti. Leikkausarvet siistit. Nilkassa diffuusia turvotusta, palpaatioarkuutta voimakkaana sekä mediaalimalleolin seudussa että lateraalisesti malleolin etuala- ja takapuolella. Nilkan ekstensio-fleksioliike kohtuullisen hyvä. Askeltaessa paino pyrkii siirtymään jalkaterän sisäsyrjälle.
Aloitetaan ongelman selvittely ensin röntgenkuvista ja UÄ-tutkimuksesta, näistä soitto potilaalle. Mikäli kirurgista ongelmaa ei ole, tehdään lähete Koskiklinikan reumalääkärille. "  

Se mitä selvisi= "Oikean nilkan natiivikuvissa 12.1.21 ei ajankohtaista patologiaa. UÄ-tutkimuksessa peroneusjännetupissa jonkin verran nestettä, lateraalimalleolin alueella jänteet ovat lievästi paksuuntuneet mutta ehjät. Ei muuta poikkeavaa."

Miten asia ratkaistiin 2.2.2021= Injisoidaan Solomet depot cum Bupivacain peroneusjännetuppeen oikeaan nilkkaan. " Eli ensimmäinen kortisoni piikki ikuisuuksiin ja voi jee, että se pelotti. Onneksi puoliso oli mukana ja sain vähän rauhottavaa ennen sitä. Seki nyt koomista ku hoitaja tulee miulle supattaa et "-Ei ole diapamia mut on opamoxia, jos on täysin vieras lääke nii en anna tätä :D" Ja kyse oli annoksesta 5mg....Voi pliis, en tienny oisko itkeäkö vai nauraa ku tuumasin et -juu tuttu on- Ja kietasin naamaan. Ihanku siitä nyt mihkään ois ollu...Onneks oli vähä omiakin rauhottavia mukana, eihän siinä nyt muuten ois pysyny paikallaan :D Toine vaihtoehto ois ollu hysteerinen paniikki itku. Tämän jälkeen tosiaan koskiklinikalle tampereelle. Tältä kirurgilta tosiaan vielä kyselin, kun en saa sairaslomaa edes nii mites B ja C-lausuntoja....Hän ei niitä kirjota....Reumalekuri saa hoitaa.....JOOOOOO. Fysioterapiaa suositteli vahvasti mut en voinu enää jatkaa tk puolella vaan oli jo tullu kehotus sieltäki yksityiselle.....

Ja ne vastoinkäymiset tänä vuonna sit tän jälkeen...Kyllä tampereen reumalekuri, joka ei nii vahvaa vaikutusta muhun tehny millään muotoo, kirjotti tarvittavat B -ja C-lausunnot.

Ensinnäkin kyseessä vanha reumalekuri, aattelin et nyt pääsen kunnon konkarille....Eihän se osannu pistää edes kortisonia peukaloniveleen, koska (ensimmäistä kertaa kuulin) on LIIAN KUIVA NIVEL?! Olin ihan sillai "hitusen" et WTF....Noh, se kirjotti paprut ja vihdoin saan kelaan kaikki hakemukset laitettuu. Vammaistuki, vaativa lääkinnällinen kuntoutus ....Sit tuloo viestiä terveyskeskuksen apuvälinevuokraamosta et pitäis palauttaa kepit ja suihkutuoli....Alan sit setvii et mitä kautta ne saisin viel pitää. "Ota yhteys kaupungin vammaispalveluun" ->Hakemus sinne. Vammaispalvelusta tulee tyyppi käymää himassa ja lupaa selvittää....2päivää myöhmemmin selviää et -EI kuulukaa meille, kuuluu fysioterapeutille"- TAAS WTF. On maaliskuu 2021

Saan perus vammaistukeen myönnytyksen mut 5viikkoo on pyöritelty kuntoutushakemusta, kun tulee viestiä kelalta et YKSITYISLEKURIN LAUSUNNOT EI KELPAA!!!??? Pitää olla kunnalliseltakin puolelta myönnytys et tarviin kuntousta....Tapaturmasta 8kk ja vieläkin käytän keppiä....

Noh, loppupeleissä en saanu sitä kuntoutusta vaikka sitä kuka puolti.... Onhan miulla mies kotona ja äiti joka voi ajella kauppa juttuja miun kanssa....Joo-o. Jälkeenpäin miettien, Kuinka vammanen ihmisen tarvii oikeasti olla, että on oikeutettu apuun? MITÄS JOS, ei olis semmosta fysioterapia kokemusta niinku miulla on ollu jo koko pienen ikäni. Tiedänhän mie miten itteeni hoidan jne. mut ei se sitä tarkota ettenkö ois apua tarvinnu ja tarvitsisin vielki. Kiitos miun reuman, mulla 33vuoden kokemus kaikesta mahollisesta ja ystävinä mitä loistavempia fysioterapeutteja ja hoitajia. Mut mietin silti...Mitä jos tää ois tapahtunu jollekin, kellä ei ole mitään kokemusta. Mie oisin HALUNNU apua ja se miulta evättiin ja rehellisesti sanoen jäi semmone maku suuhun et ois kiusattu. Mokomaa byrokraattista paskaa....

Ei auttanu vammaispalvelu apuvälineissä, en saanu kelan maksamaa kuntoutusta. En saanu sairaslomaa enkä mitään vaan sen takia "jouduin" ettii kaiken keskellä viel kuntouttava sopparin et saan kärkkään työkkäritätin pois miun kimpusta! Ei ole ihan reilua ja miun käy jo valmiiks sääliks sitä joka joutuu tän seuraavaks kokee ILMAN miun kokemuksia. Ei sillä ettenkö olis kiitollinen kuntouttava paikan löytymisestä ja pääsin mahtavaan työ ympäristöön josta pidän kyllä kovasti :) kevyt alku 2 viikossa 4h päivässä on OK. Lisäksi olen mukana A-kilta toiminassa.

MUTTA

Miun pää on lahonnu tän kaiken paskan keskellä, myönnän sen aivan rehellisesti. Olen jopa ottanut yliannostuksen tänä aikana mikä ei ratkasssu yhtään mitään, mut jälleen "yhtä kokemusta rikkaampana" haluan auttaa teksteilläni kaikkia muita ja tähänkin aiheeseen kyllä palaan. Itseasiassa varmaan aika piankin. Olen kokenut olevani kissa jolla on 9 henkeä...yhden käytin nyt turhan päiten, kun halusin vaan luovuttaa...Tää on rankkaa...Aivan helvetin rankkaa...Ja välillä mietin oikeasti Mikä prkl saa miut nousemaan uuteen aamuun? Nyt on hyväksyttävä se tosi asia, että olen oikeasti osittain vammautunut. Miulta on kysytty, MIKSI en ole hakenu eläkettä? Enhän mie vide sentää saa edes kelan maksamaa kuntoutusta nii mikä saa ihmiset luulee et eläkkeen saisin? Vaikka välillä menetän sisukkuuteni ja olen masentunut...Jollain kirotulla ilveellä vaan nousen ja taas mennään. Tää tempaus kuin yliannostus oli miulta kyllä semmone emämoka ettei mitään tolkkua mut olen palaamassa kallonkutistajan juttusille ja se voipi olla ihan hyväkin. Saanpahan apua sentään johonkin....

Aina välillä on hyvä jokaisen ymmärtää, ettei kaikkea tarvitse Yksin jaksaa. Jossain sentään saa apua, kun pyytää, ja tässä onneks miekin saan sitä apua ilman anelua. Vaikkakin hätähuutoni oli "dramatisoitu". Nyt 9kk tapaturmasta mie sinnittelen jo ulkomaailmassa ilman keppiä vaikka tuskasta se on. Kuulokkeet korvilla, hampaat irvessä, tervehdin hymyillen bussikuskia ja palvelen asiakkaita työmaalla. Koitan oppia virheistäni ja olla toistamatta etenkin tätä viimeisintä...Kyllä mie vielä selviän tästä masennusjaksostakin...Ette te miusta ilmeisesti eroon pääse <3

Kiitos Teille jotka tätä luette ja jakakaa ihmeessä...seuraava kirjoitus voi olla aika rankka mutta oppikaa näistä ja Saa kysellä, jos on kyseltävää :)

Vielä täällä xoxo <3<3<3

  

Trimalleolaarimurtuma osa 3

 

Kipsin vaihtoo pukkas heti kotiutumisen jälkeen...Olin vkl joutunut menee lattialle josta nousin muka varovasti. Liu'utin kipsi jalkaa perässäni noustessani ylös tukea ottaen ja ei prkl ku kuulukin aika naseva napsaus nilkasta. Jomotti ihan huolella ja hetken mietin et soitan pimpulanssin...no en soittanu. Menin tupakalle ja aattelin et kyl tää tästä. Sunnuntaina ei yhtään parempi, tuntu oudolta...Kärvistelin kunnes oikeesti menin ensiapuun 8.9.20 ja sehän oliki hauska keikka....

Ensinnäki ku menin sinne nii halusin pyörätuolin ettei miun tartte linkuttaa kepeillä ympäriinsä....Aulassa ei ollu ku joku aivan risa paska joten menin apuvälinevuokraamopuolelle et tartten pyörätuolin. Siinä sitten koitan selittää et tämä tuoli jolla olen, on aivan paska ja viettää koko ajan toiselle puolelle, koska rengas tyhjä. -Miks tarttet tuolin?- No siksi kun käyn ensiavussa ja ois kiva saada jalka ylös ja tää tuoli on aivan v***n paska. Alan jo miettii hiljaa mielessäni et ymmärtääkö se täti suomee ollenkaa, kun se tuo miulle tuolin jossa EI ole niitä jalka tukia, jonka nimenomaan oisin tarvinnu, koska jalka ois pitäny saada koko asentoon....Juma että meni hermot. Se luuli et olin mokomaa tuolii kotia vailla vaikka nimeomaan sanoin et ensiavussa käyn ja aulassa EI ollut kuin tämä jonka kanssa en todellakaa liiku mihkää, ku rengas tyhjä ja on vaikee ohjattava. Itku kurkussa kiljun et Ei stna miten vaikeeta tää voi olla ja otin sen minkä toi ja sen suurimpia eleitä rullailin tieheni mutisten et palautan tuolin, jos sattuu huvittaa....Olin sen verta ärsyyntyny mokomaan.

No ensiavussa vaan "huumori" jatkuu...Siellä oli joku nuori naislekuri joka aika tietämättömänä vilas miun paprut koneelta ja sit se otti luurin käteen ja soitti Päivystävälle ortopedille....Oispa sanonu miulle miks soitti, koska ku se sano puhelimee et miks soittaa. Meinasin revetä nauruun! -Voinko röntgenkuvata tän jalan KIPSIN kanssa :,D?-    Miestäni lainaten "Ei ku ne tekee TAYSsissa semmosia lyijyvuorattuja kipsejä...:D

No eiiiiiiii....Mitä ihmettä :D Nojoo se ortopedi anto luvan kuvata,  jonka jälkeen kuulin, kun miun ikää kysyttii...Ortopedi epäili jänteen menneen poikki....No mitä ihmettä ku tuntoo oli ja ukkovarvas liikku. Mietin hiljaa mielessäni et mitähän tästä oikein tulee....Noh, se laitto miut röntgenii ja ihan kipsin kera. Sieltä sit siirryin oottelee kipsimestaria. Olihan se kipsi kumminkin poistettava ja laitettava uus. Ja siinäki oma juttusa...Muistan ku miulta poistettii viimeks kipsiä jämsän tk:ssa ja saihan se naarmun aikaan miun jalkaan, ku käytti sitä sähköllä toimivaa kipsin poisto juttua :D (en muista oikeeta nimee). Olin aivan kauhusta kankeena ja sanoikin sen...noh, ensinnäkin kipsin poistaja oli erikoissairaanhoitaja ja sen mukana harjottelija. Sain kuulosuojaimet ja lupauksen ettei tuu naarmuja. (Ihmetteli muuten siinäki miten on onnistuttu mokomassa, koska sen laitteen ois pysähdyttävä, kun koskee ihoo tjn....Saman todisti miulle muuten TAYSsissa se kipsaaja joka omaan käteensä näytti miten se toimi....Eipä toiminu se juttu sillo 7 wee sitte joten pelkäsin...) No anyway, se lekuri tuli sitten kattomaan miun jalkaa ja totes et jalkapöydässä näkyy tuore mustelma. Mitä ikinä olikaan tapahtunut nii napsauksesta oli aiheutunut mustelma mut  ONNEKSI mitään muuta. Uus kipsi siis päälle ja viikon päästä vaihto, koska tikkien poisto.

Noh, saivat monen kerroksen sahailun jälkeen kipsin pois...Ihmettelivät suureen ääneen et miks siellä oli nii hirveet "toppaukset" :D

Haavat olivat siis siistit ja röntgenin mukaan ei ongelmia ollut. Vain mustelma (rengastetulla kohdalla) kertoi et jotain oli tapahtunut. Noh, näillä mentii kotia....Kipsi rumana, koska eihän jämsässä ny voinu olla mitään kivoja värejä :/ Valitin :D

Viikko ootellessa uutta kipsiä ja tikkien poistoo oli kivut aivan helvetilliset...Tästä protestoinkin ja olotila oli sen mukane et olin kyllä kipujen takia ku perseelle ammuttu karhu näin kaunisti sanoen. Koska nääpylit oli lähteny hoitoon, oli olo aina vaan tukalampi ja oli kova ikävä karvasia terapeutteja...Tässä tapauksessa oli kamala ikävä kissoja viereen kehräämään...Rupesin sit keksii modausta kipsiin...Tässä yks, piirsin parantavia riimuja itse kipsiin ja sit laitoin vanhasta paidasta hihan päälle :)

Ja sit koitinki vaan kestää....Koitti tikkien poisto 16.9.20 otettiin tikit pois ja vaihdettii jälleen kipsi. Tikkien poiston sai tehdä harjottelija erikoissairaanhoitajan valvojan silmän alla..No eipä ois kannattanu sekään. Kipsistä, kun kokonaan pääsi eroon 12.10.20...löytyi sit tikkejäkin mitkä mieheni kaivoi pinseteillä pois. Very cool. 

Mutta vielä palatakseni kipsihoitoon muuten oli siis tarkoituksena, että ekat 2viikkoa raajanpainovaraus "murtunut jalka vain lepää alustalla", sitten puolipainovaraus 2vk "seistessä paino jakautuu molemmille jaloille,kävellessä kevennettävä painoa murtuneella jalalla n.puolet painosta" ja lopuksi 2vk täyspainovaraus eli OLISI pitänyt käyttää jalkaa normaalisti vaikka kipsissä. Noh tämä osio jäi kokonaan pois. Kiitokset siitä mediaalimalleolin kohdalla olevan nirhauman. Sisäsyrjälle, kun olivat tunkeneet ruuvin ja suoraan nirhauman viereen....Ja loppu ajanhan joudun juoksee kipsin vaihdossa juurikin tämän takia.Sinne oli nirhauma muodostanukin suuren ruven joka oli peukalon pään kokoinen ja älyttömän paksu (foto alla, ku kipsi pois) Kun viimeiselle 2viikolle vaihtoivat kevyemmän kipsin niin jouduin sen käydä vaihdattaa niin, että kipsi hoitoa jäi jäljelle 1,5vk. Sen jälkeen vaikka koittivatkin rupea suojata hankaukselta nii totesin etten mee enää kipsin vaihtoon vaan kärvistelin ja täyspainoharjoitus ei onnistunut.  Jälkitarkastuksessa, kun kipsi poistettiin kokonaan sanoi lekuri et se on "krooninen rupi"...En ymmärrä mut näin se sano. 

 Fotossa jalan suihkusuojaus :D

Lopuksi vielä fotoja kipsin poiston jälkeen jolloin haavat aika karuja ja juma sitä irto nahan määrää...Ohjeeksi tuli suihkutella jalkaa monta kertaa päivässä lämpimällä vedellä...Voitte vaan kuvitella miten teki mieli antaa pesusienellä kyytiä ku kutkutti....

Ja inhottavinta kutisen ruven lisäks oli inhasti hyllyvä pohje...Mut juttu jatkuu vielä osiossa 4 , koska ei vaan pysty kaikkee samaan kirjottaa. Pysythän mukana ;)

 

Trimalleolaarimurtuma osa 2

 Leikkaus aamun kuvia nää ylimmät...unohin lisätä ne edelliseen...

Selviytymisfoto leikkausen jälkeen...Juma et olinkin kipee ja tokkurassa. Silti halusin heti kaikille infota et oon OK. Nii ok ku tilanteen huomioiden voi olettaa...Kamalat kivut...Miks ei ku nilkkaan on just operoitu ulkosivulle metallilaatta 7ruuvilla ja sisäsyrjälle 1 ruuvi.Mitä en oo muuten vielä tänä päivänäkää tajunnu et Miks..? Kun miulle lekuri maanantaina soitti päivää ennen leikkausta oli puhe vaan metallilevystä ja ruuveista ulkosyrjään. -Kyllä sillä selvitään. Kesken leikkauksen oli tullu muutos suunnitelmii. Ja kaikkein hauskintahan täs on et reumaortopedi ei ollu muuta tehny ku antanu vaan mielipiteensä leikkaukseen. Semmosta spesialistia ei siis ollu ite leikkauksessa. Nooh...ja kuten Aina ennenki, miulle tullaan selittää leikkauksesta sillo ku oon pahimmassa lääketokkurassa ikuna joten ei tarvinnu oottaa et mitään muistasin :D

Onneks hoitaja ja kiertävä lekuri sit seuraavana päivänä valas asiaa...Mut ennen sitä ei ryssimiset loppunu. Minä jos kuka tiedän miltä näyttää kipulääkkeet, oli ne mitä vahvuutta vaa. Ensinnäki miulla oli leikkauksen jälkee kanyyli viel kädessä mut sain kipulääkkeet tablettina o.O Tätä kun kummastelin nii se kanyyli oliki vaan nesteytystä ja pahoinvointia varten...Noh, onneks en voinu voinu pahoin paitsi siinä vaiheessa ku hoitaja tuo mulle 600mg buranaa?! Kysyin että MITÄ V****A?! "Sun tiedoissa lukee tämmöne lääkeannostus jota en voi ylittää ilman lääkärin määräystä.....Tokenin salamana ja ärjyin et mitähän tietoja ootte kahtellu...Miulle on jumaliste just ruuvailtu metallia luuhun ja tuotte tämmösiä pilipali nappeja...Niillä oli tiedot miusta 7vuoden takaa ja perusteli sillä tän lääke vahvuuden...Annatin kuulua ja seuraavana aamuna rähjäsin kiertävälle lekurille et mitä tää tämmöne perseily on?! Sit sain 800 buranaa kaiken muun ohella...Jessus. Muutenki osasto aika oli aika helvettiä...Itketti 24/7 ja sattu enemmän ku laki salli...Ruoka oli aivan kaameeta mitä muistelin sen olleen 7 vuotta sitten...Ja muutenkin. Kyllä mie ihan totta ymmärrän et hoitajilla on muutakin tekemistä ja miljoona asiaa hoidettavana mut ei niin voi vaan ryssii potilaan kohdalla. En mie halua et mua rankastaa ylityöllistymisestä...Saatoin olla hankala potilas joo, mut miulla on/oli täys oikeus saada sitä hoitoo mitä olin vailla. 

Fysioterapeutti oli ihan jees...kun se vaan ois tajunnu et ei miun tasapaino pelitä mihinkää rappusiin :D sattu muutenki nii stnasti et viel ois rappuja pitäny mennä...No way! Kysy sit miulta miten meinasin pärjätä nii tuumasin et osaan mie yhen keroksen raput perseelläniki mennä. Huomattavasti turvallisempaa enkä sitä häpee. Turvallisempi parempi. Ei riskiä kaatua eikä teloa itseään uudestaan.

Tuossa kuvassa nilkka paketissa leikkauksen jälkeen. Oli avomallikipsi, kun odotettiin turvotuksen laskua vuorokausi enne kunnon kipsiä.Ja kyllä kuvassa on myös vuorikristalleja...Kiertävän lekurin ilme oli verraton, kun kysyi mitä ne on ja kerroin et ne on kristalleja helpottamassa kipua ja tulehdusta. Tokas vaa vähän huvittuneena et "Ei kai niistä mitään haittaakaan voi olla :D

Juustoo oisin halunnu enemmänki...

Näissä kuvissa esiintyy aamupala ja päivällinen...Söihän ne ku ei ollu muutakaan. Onneks ystävä kävi kattomassa ja toi vähän herkkujakin :)

Hedelmä ja marjakeitoista tykkäsin :)

Kunnon kipsi oli sitten tämmöinen herttainen pinkki. Hyvä aamulla herätä siihen ku joku palveluksessa oleva sivari tulee repii sängystä ylös ennen ku olen edes kahvia saanu. Olin kevyesti pahalla päällä, kun kahvin lisäksi en ennättänyt saamaan edes kipulääkesatsia ennen tätä...Onneksi se aamupalaa tuova sairaala apulainen kuuli, kun käytävällä sille huusin et jättää miulle 2kupillista kahvia pelkällä maidolla. Ne ootti mua ku tulin takas huoneeseen. Kipsaaja oli ihan kiva, ja ymmärti ku varotin et oon aika äreä (sitäkin kun sai tovin oottaa et ilmesty paikalle). Eniten ihmetytti ku kysyin kipsien värivaihtoehdoista nii tokas miulle ettei pidä mitään tapparan värejä varastossa O.o

No juuh...Kiilatyyny ka kristallit ja mömmöt auttoivat...Sit menin pyytää kylmäpakkausta. Joo ei varmaan heti sytytä et jalassa on paksu kipsi joten ihoo ei tartte suojata mut se, kun hoitaja tuo sitä kylmäpakkausta tyynyliinaan käärittynä sai vähän verenpaineen koholle...Pakko oli vähän ärähtää et eiköhän se vaikuta ihan ilman sitä tyynyliinaaki aika heikosti...Tuli tiedättekö niiiiin ikävä kylmäpuhalluslaitetta mitä heinolan reumalla käytettiin. Siitä ois ollu tosi iso apu. En ymmärrä onks se semmone laite sit joku harvinaisuus muualla...?

Harjotteita tuli päivien mittaan monta ja 3 päivän kohdalla vaihtu fysioterapeuttiki..Meniköhän edellisellä hermo :D 2päivän aikana myös piti huomauttaa jo siitäkin et ois kiva peseytyä jotenki ja vaihtaa vaatetta.Sain kosteuspyyhkeitä ja uudet vaatteet..Ja sit heti illalla tuli iltavuorolainen kyselee haluaako vaihtaa puhdasta jne...Sanoin et aamuvuoro hoiti jo...Lisäks mikä piru siinä on et halusin pitää omaa t-paitaa. "Kyllä me sulle täältä puhdas annetaan". Sanoin vaa et kotoo tuotu puhdas t-paita kelpaa miulle paremmin. Olihan se sentää oman miehen ja miulla ikävä kotiin.

Sairaalassa olin yhteensä 4päivää...Vuoroin itketti, olin ku perseelle ammuttu karhu eikä nää kaikki ihme sössimiset auttanu yhtään. Lisäks oli huoli miten kotona menee. Kerran muistan itkeneeni just ku hoitaja tuli huoneeseen ja se luuli et oon kauheissa kivuissa. Enhän mie nyt sen takia itkeny mut otin auliisti vastaan napit mitä se miulle toi, kun luuli et olin kivuissa. Kun siis sain onneks sairaalassa muutakin kuin buranaa ja panadolii...olikohan Tarigin nimistä rauhottavaa kipulääkettä...tai opamoxia. Kumminki sain niitä sit vielä pari kotiinki. Mut en reseptillä. 

Tässä kaiken paskan keskellä olin iloinen siitä et olin tajunnu et miulla on tapaturmavakuutus liiton puolesta! Ja siis enpä ole ystävällisempää palvelua saanu ku sieltä. Ainoo vaa et tällä kokemuksella kelatakseista tulin siihen tulokseen et ainaki tampereella on ainaki 2 kuskia, jotka ovat aivan väärällä alalla. En muista oliko kotiutuminen ACUTASTA vai tuolta osastolta, kun menin taksiin...Joka tapauksessa jouduin könyää ilman apua tilataksiin ja, kun olen onnistunu, kehtaa taksikuski sanoo et "Oishan mulla ollu toi hissikin tossa perässä". Ihan vähän purin hammasta etten huutanu ääneen...Lisäks oli pakko vielä hurjastella tampere-jämsä väli...Teki mieli siinäki huutaa et "En halua takasi, ku just pääsin pois!" Lisäks nää yhet kuskit oli ärtyneitä siitä etten maksanu heti omavastuuta vaan sanoin et ne tulee vakuutuksesta...Rasittavaa, ku oot kivuista sekasi muutenki. Vähän ymmärrystä.Onneksi jämsänkoskelta löyty sentään järkeviä kuskeja joista yksi hyvä kaveri myös :)

Kotia paluu osastolta operaation jälkeen ei ollu helppo. Ootti suuri päätös frettejä koskien..Ne oli pakko saada hoitoon ainakin kipsi hoidon ajaksi. Oli kasvattajien avulla ruvettava selvittämään kuka majoittaisi ainakin 6viikoksi 2 frettipoikaa joista toinen pentu. Mieheni sekä mie oltii jo aika loppu...tarvitsin itsekin apua ja siihen päälle vielä energinen frettipentu ja Nuka jotka mm.himoitsi kipsiä. Kautta aikain on kipseissä jne käytetty jotain ainasosaa joka houkuttaa kissoja, koiria ja frettejä joten Ei stana....Eräs pariskunta tulikin jo seuraavalla viikolla koiransa kanssa tapaamaan frettipoikia. Eihän siitä mitään tullu, kun Nuka kävi koiran kimppuun jo heti kun tunsi, että nuorempaa "uhkasi". Nuorempi taas puhtaasta uteliaisuudesta halusi näpsiä koiraa...Ei hoitopaikkaa. 

Sitten tapahtui pelastus, kun olin viikon ollut kotona. Chocobon kasvattaja turusta saakka oli tulossa tampereelle ja sopivat miehensä kanssa, että ajavat jämsänkosken kautta. Pojat saivat siirtymällä hoitopaikan porin läheltä harjavallasta. Chocobo ja Nuka saivat siis hoitopaikan Chocobon veljen Liion omistajalta Jenniferiltä, joka avuliaasti lupasi pojat ottaa <3 Susanna ja hänen miehensä joka heidät haki olivat "välittäjinä", joten mie pakkasin pojille kaiken mukaan ja haikein hyvästein luovuin heistä tietäen, että ovat erittäin hyvässä hoidossa. Mie olin lemmikitön ensimmäistä kertaa, jos ei lasketa Hannibal viljakäärmettä terrassa. Ei kissoja eikä frettejä...maailma tuntui musertuvan mutta tiesin, et on pakko toipua ja voin taas pitää niistä huolta. Tiedän tehneeni oikein. Oli PAKKO. Oli pakko keskittyä omaan toipumisen ja tarvii sanoa et fretti maailmassa tukiverkosto on ainutlaatuista <3 Kasvattajat ja muut frettien omistajat ovat olleet kallisarvoisia ja auttoivat minuakin saamaan hyvän hoidon karvalapsille, kun sitä tarvitsin. Pysyin ajan tasalla "lapsieni" kuulumisista ja kaikesta. En osaa edes sanoin kuvailla miten iloinen olin tästä ja sain vieläpä uuden ystävän frettipiireissä! Jennifer joka niin hyvin kuin olla ja mahtaa piti niin hyvän huolen miun pojista, että olen ikuisesti kiitollinen. Ja tiedän jatkossa myös kehen ottaa yhteyttä, jos tilanne sitä vaatii. Myös kasvattajat Milla, Sarianna ja Susanna ansaitsevat kiitokset, kun auttoivat ja ymmärsivät tilanteen ja ahdingon jossa oltiin. Ei syytelty vaan autettiin ja se omalla osalla auttoi minua toipumaan <3 Kotona mua auttoi oma mies jota ilman en ois kyllä pärjänny, en yksin. Hajotti ihan huollella päätä olla ilman karvaisia lapsia. Mut opetus tässä: Älä Koskaan pelkää pyytää apua, kun sitä tarvitset. Ainakin jos omistat frettejä, on apu taattu <3

Jatketaan toipumisajasta sit viel kolmannessa asiossa johon ei mee ihan näin pitkää väliä ;) Kiitos suuresti kuka tätä jaksaa lukea :) <3