Ruven irtoamisen jälkeen jälki oli todella punainen ja pahemman näköinen kuin itse leikkaus arpi. Ja tarvii kyllä sanoa, että oli siitä riesaakin enemmän...Ja miulle ei ole vieläkään selvinnyt Miksi se 1 ruuvi piti tuohon edes laittaa....Sitä kun ei edes alkuperäisessä suunnitelmassa ollut.
Fysioterapeutti helmikuussa 2021 kertoi miulle kyllä tarkemmin tästä vauriosta. Ihailevalla, (kyllä, Ihailevalla) äänellä miulta kysyi puhelimessa, että Miten olen onnistunut saamaan tapaturmaisesti näin harvinaisen murtuman? Naurahdin ja kerroin kevyesti olevani lääketieteen ihmelapsi jo vuodesta -88 :D
Se että liukastun ja rojahdan koko ruhoni painolla nilkkani päälle, riitti murskaamaan ulkosyrjältä osan joka piti koota titaanilevyllä ja 7 ruuvilla on aika hyvin...Kun kyselin kroonisesta tulehduksesta joka oikeaa nilkkaani oli riivannut monta vuotta, totesi kirurgi, että se on voinut lieventyä koska leikkaus hoito jne on saanut siellä kaikki liikkeelle. Plus kun se on leikkauksen yhteydessä huuhdottu keittosuolalla ja verta valunu ja ties mitä..Muutenhan oikean nilkkani kroonista tulehdusta syvällä nivelissä on lievennetty VAIN biologisella lääkkeellä. Kortisoni pistoksia ei ole reumalekuri suostunut pistämään, koska niistä ei ole kuulema apua kuin hetkellisesti. Ei se siinä kyllä väärässäkään ole ollut...
Mutta tosiaan tikkien poiston jälkeen lokakuussa, oli kirurgin tähtäys et 2viikossa eroon kepeistä. Paljon harjotteita, mut hyppelyistä ja juoksemisesta ei tartte haaveilla pitkään aikaan. Pikku hiljaa totuttautua muuttuvaan maastoon= metsään, ja olla varovainen. Itse jouduin prkl tiedustelemaan ties mistä mitä esim. nyrjähtäminen vaikuttaisi? Voisinko koskaan enää edes juosta tai hyppiä? Tai käyttää korkkareita tai tanssia? Ja mistä löydän tietoo? No en prkl mistään....10vuoden takaa löytyi joku artikkeli/keskustelu. Yhden samaisen murtuman saaneen kanssa keskustelin ja sain jotain selville. Tämäkin selvisi vain, kun laitoin facessa eri ryhmiin tiedusteluja. Englanniksi ois löytyny kyllä vaikka mitä mut enhän mie niistä mitään tajunnu ja halusin kuulla reaali aikaista tietoa.
Kaikki muut piti mua lääketieteen ihmelapsena ja koitti vaan ohjeistaa jotenkin. Ensinnäkin täällä, kun vihdoin marraskuussa pääsin terveyskeskus fyssarille....Olin just jättäny kepit pois ovella. Tapaamisen lopuksi ja kiitos paskana olevan alaselkäni, sain kepit takaisin vakavan virhe kävelyn vuoksi. "Ei todellakaan ole kiire päästä kepeistä eroon, kuuntele vaan omaa kehoasi ja edetään rauhassa....Jooh. En oo koskaan ollu mikään kärsivällisyyden perikuva...Kaikki, Heti, NYT. Ja kun näin ei tapahdukaan, nii voi helvetti....Tarttee kyllä sanoo, et kärsivällisyyttä tää on vaatinu. Onneksi oli se tk fyssa...kävin siellä alta 10 kertaa....Hyviä vinkkejä sain ja tiesin et olin edistynykin mut kovat kivut alkoivat vaivaamaan...
Tammikuussa 2021 olin jälleen tosiaan kirurgin luona mutta täällä jämsässä. Mukava naiskirurgi Heidi Sihvo ja tuttu hoitaja ottivat miut vastaan. Kirurgi ihmetteli suuresti miksei ole jyväskylän hoitava reumalekuri kiinnostunu asiasta. Laittoi lähetteen ultraan ja perus röntgeniin ja eri reumalekurille. Nilkastani ei voida enää ottaa magneetti kuvia, kiitos titaanilevyn joka puurouttaisi kaiken. Ultra siis, että näkisi edes jotain. Tälle kirurgille pääsin siis akuuttilekurin kautta joka epäili JÄNNEVAMMAA operaation seurauksena....Kyllä kiittelin hiljaa mielessäni.
Saate sanelu kirurgilta tutkimuksii = "Yt hyvä, kävelee voimakkaasti oikeaa jalkaa ontuen.
Oikea jalkaterä lämmin, iho siisti. Leikkausarvet siistit. Nilkassa
diffuusia turvotusta, palpaatioarkuutta voimakkaana sekä
mediaalimalleolin seudussa että lateraalisesti malleolin etuala- ja
takapuolella. Nilkan ekstensio-fleksioliike kohtuullisen hyvä.
Askeltaessa paino pyrkii siirtymään jalkaterän sisäsyrjälle.
Aloitetaan ongelman selvittely ensin röntgenkuvista ja
UÄ-tutkimuksesta, näistä soitto potilaalle. Mikäli kirurgista ongelmaa
ei ole, tehdään lähete Koskiklinikan reumalääkärille. "
Se mitä selvisi= "Oikean nilkan natiivikuvissa 12.1.21 ei ajankohtaista patologiaa. UÄ-tutkimuksessa peroneusjännetupissa jonkin verran nestettä, lateraalimalleolin alueella jänteet ovat lievästi paksuuntuneet mutta ehjät. Ei muuta poikkeavaa."
Miten asia ratkaistiin 2.2.2021= Injisoidaan Solomet depot cum Bupivacain peroneusjännetuppeen oikeaan nilkkaan. " Eli ensimmäinen kortisoni piikki ikuisuuksiin ja voi jee, että se pelotti. Onneksi puoliso oli mukana ja sain vähän rauhottavaa ennen sitä. Seki nyt koomista ku hoitaja tulee miulle supattaa et "-Ei ole diapamia mut on opamoxia, jos on täysin vieras lääke nii en anna tätä :D" Ja kyse oli annoksesta 5mg....Voi pliis, en tienny oisko itkeäkö vai nauraa ku tuumasin et -juu tuttu on- Ja kietasin naamaan. Ihanku siitä nyt mihkään ois ollu...Onneks oli vähä omiakin rauhottavia mukana, eihän siinä nyt muuten ois pysyny paikallaan :D Toine vaihtoehto ois ollu hysteerinen paniikki itku. Tämän jälkeen tosiaan koskiklinikalle tampereelle. Tältä kirurgilta tosiaan vielä kyselin, kun en saa sairaslomaa edes nii mites B ja C-lausuntoja....Hän ei niitä kirjota....Reumalekuri saa hoitaa.....JOOOOOO. Fysioterapiaa suositteli vahvasti mut en voinu enää jatkaa tk puolella vaan oli jo tullu kehotus sieltäki yksityiselle.....
Ja ne vastoinkäymiset tänä vuonna sit tän jälkeen...Kyllä tampereen reumalekuri, joka ei nii vahvaa vaikutusta muhun tehny millään muotoo, kirjotti tarvittavat B -ja C-lausunnot.
Ensinnäkin kyseessä vanha reumalekuri, aattelin et nyt pääsen kunnon konkarille....Eihän se osannu pistää edes kortisonia peukaloniveleen, koska (ensimmäistä kertaa kuulin) on LIIAN KUIVA NIVEL?! Olin ihan sillai "hitusen" et WTF....Noh, se kirjotti paprut ja vihdoin saan kelaan kaikki hakemukset laitettuu. Vammaistuki, vaativa lääkinnällinen kuntoutus ....Sit tuloo viestiä terveyskeskuksen apuvälinevuokraamosta et pitäis palauttaa kepit ja suihkutuoli....Alan sit setvii et mitä kautta ne saisin viel pitää. "Ota yhteys kaupungin vammaispalveluun" ->Hakemus sinne. Vammaispalvelusta tulee tyyppi käymää himassa ja lupaa selvittää....2päivää myöhmemmin selviää et -EI kuulukaa meille, kuuluu fysioterapeutille"- TAAS WTF. On maaliskuu 2021
Saan perus vammaistukeen myönnytyksen mut 5viikkoo on pyöritelty kuntoutushakemusta, kun tulee viestiä kelalta et YKSITYISLEKURIN LAUSUNNOT EI KELPAA!!!??? Pitää olla kunnalliseltakin puolelta myönnytys et tarviin kuntousta....Tapaturmasta 8kk ja vieläkin käytän keppiä....
Noh, loppupeleissä en saanu sitä kuntoutusta vaikka sitä kuka puolti.... Onhan miulla mies kotona ja äiti joka voi ajella kauppa juttuja miun kanssa....Joo-o. Jälkeenpäin miettien, Kuinka vammanen ihmisen tarvii oikeasti olla, että on oikeutettu apuun? MITÄS JOS, ei olis semmosta fysioterapia kokemusta niinku miulla on ollu jo koko pienen ikäni. Tiedänhän mie miten itteeni hoidan jne. mut ei se sitä tarkota ettenkö ois apua tarvinnu ja tarvitsisin vielki. Kiitos miun reuman, mulla 33vuoden kokemus kaikesta mahollisesta ja ystävinä mitä loistavempia fysioterapeutteja ja hoitajia. Mut mietin silti...Mitä jos tää ois tapahtunu jollekin, kellä ei ole mitään kokemusta. Mie oisin HALUNNU apua ja se miulta evättiin ja rehellisesti sanoen jäi semmone maku suuhun et ois kiusattu. Mokomaa byrokraattista paskaa....
Ei auttanu vammaispalvelu apuvälineissä, en saanu kelan maksamaa kuntoutusta. En saanu sairaslomaa enkä mitään vaan sen takia "jouduin" ettii kaiken keskellä viel kuntouttava sopparin et saan kärkkään työkkäritätin pois miun kimpusta! Ei ole ihan reilua ja miun käy jo valmiiks sääliks sitä joka joutuu tän seuraavaks kokee ILMAN miun kokemuksia. Ei sillä ettenkö olis kiitollinen kuntouttava paikan löytymisestä ja pääsin mahtavaan työ ympäristöön josta pidän kyllä kovasti :) kevyt alku 2 viikossa 4h päivässä on OK. Lisäksi olen mukana A-kilta toiminassa.
MUTTA
Miun pää on lahonnu tän kaiken paskan keskellä, myönnän sen aivan rehellisesti. Olen jopa ottanut yliannostuksen tänä aikana mikä ei ratkasssu yhtään mitään, mut jälleen "yhtä kokemusta rikkaampana" haluan auttaa teksteilläni kaikkia muita ja tähänkin aiheeseen kyllä palaan. Itseasiassa varmaan aika piankin. Olen kokenut olevani kissa jolla on 9 henkeä...yhden käytin nyt turhan päiten, kun halusin vaan luovuttaa...Tää on rankkaa...Aivan helvetin rankkaa...Ja välillä mietin oikeasti Mikä prkl saa miut nousemaan uuteen aamuun? Nyt on hyväksyttävä se tosi asia, että olen oikeasti osittain vammautunut. Miulta on kysytty, MIKSI en ole hakenu eläkettä? Enhän mie vide sentää saa edes kelan maksamaa kuntoutusta nii mikä saa ihmiset luulee et eläkkeen saisin? Vaikka välillä menetän sisukkuuteni ja olen masentunut...Jollain kirotulla ilveellä vaan nousen ja taas mennään. Tää tempaus kuin yliannostus oli miulta kyllä semmone emämoka ettei mitään tolkkua mut olen palaamassa kallonkutistajan juttusille ja se voipi olla ihan hyväkin. Saanpahan apua sentään johonkin....
Aina välillä on hyvä jokaisen ymmärtää, ettei kaikkea tarvitse Yksin jaksaa. Jossain sentään saa apua, kun pyytää, ja tässä onneks miekin saan sitä apua ilman anelua. Vaikkakin hätähuutoni oli "dramatisoitu". Nyt 9kk tapaturmasta mie sinnittelen jo ulkomaailmassa ilman keppiä vaikka tuskasta se on. Kuulokkeet korvilla, hampaat irvessä, tervehdin hymyillen bussikuskia ja palvelen asiakkaita työmaalla. Koitan oppia virheistäni ja olla toistamatta etenkin tätä viimeisintä...Kyllä mie vielä selviän tästä masennusjaksostakin...Ette te miusta ilmeisesti eroon pääse <3
Kiitos Teille jotka tätä luette ja jakakaa ihmeessä...seuraava kirjoitus voi olla aika rankka mutta oppikaa näistä ja Saa kysellä, jos on kyseltävää :)
Vielä täällä xoxo <3<3<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti