Leikkaus aamun kuvia nää ylimmät...unohin lisätä ne edelliseen...
Selviytymisfoto leikkausen jälkeen...Juma et olinkin kipee ja tokkurassa. Silti halusin heti kaikille infota et oon OK. Nii ok ku tilanteen huomioiden voi olettaa...Kamalat kivut...Miks ei ku nilkkaan on just operoitu ulkosivulle metallilaatta 7ruuvilla ja sisäsyrjälle 1 ruuvi.Mitä en oo muuten vielä tänä päivänäkää tajunnu et Miks..? Kun miulle lekuri maanantaina soitti päivää ennen leikkausta oli puhe vaan metallilevystä ja ruuveista ulkosyrjään. -Kyllä sillä selvitään. Kesken leikkauksen oli tullu muutos suunnitelmii. Ja kaikkein hauskintahan täs on et reumaortopedi ei ollu muuta tehny ku antanu vaan mielipiteensä leikkaukseen. Semmosta spesialistia ei siis ollu ite leikkauksessa. Nooh...ja kuten Aina ennenki, miulle tullaan selittää leikkauksesta sillo ku oon pahimmassa lääketokkurassa ikuna joten ei tarvinnu oottaa et mitään muistasin :D
Onneks hoitaja ja kiertävä lekuri sit seuraavana päivänä valas asiaa...Mut ennen sitä ei ryssimiset loppunu. Minä jos kuka tiedän miltä näyttää kipulääkkeet, oli ne mitä vahvuutta vaa. Ensinnäki miulla oli leikkauksen jälkee kanyyli viel kädessä mut sain kipulääkkeet tablettina o.O Tätä kun kummastelin nii se kanyyli oliki vaan nesteytystä ja pahoinvointia varten...Noh, onneks en voinu voinu pahoin paitsi siinä vaiheessa ku hoitaja tuo mulle 600mg buranaa?! Kysyin että MITÄ V****A?! "Sun tiedoissa lukee tämmöne lääkeannostus jota en voi ylittää ilman lääkärin määräystä.....Tokenin salamana ja ärjyin et mitähän tietoja ootte kahtellu...Miulle on jumaliste just ruuvailtu metallia luuhun ja tuotte tämmösiä pilipali nappeja...Niillä oli tiedot miusta 7vuoden takaa ja perusteli sillä tän lääke vahvuuden...Annatin kuulua ja seuraavana aamuna rähjäsin kiertävälle lekurille et mitä tää tämmöne perseily on?! Sit sain 800 buranaa kaiken muun ohella...Jessus. Muutenki osasto aika oli aika helvettiä...Itketti 24/7 ja sattu enemmän ku laki salli...Ruoka oli aivan kaameeta mitä muistelin sen olleen 7 vuotta sitten...Ja muutenkin. Kyllä mie ihan totta ymmärrän et hoitajilla on muutakin tekemistä ja miljoona asiaa hoidettavana mut ei niin voi vaan ryssii potilaan kohdalla. En mie halua et mua rankastaa ylityöllistymisestä...Saatoin olla hankala potilas joo, mut miulla on/oli täys oikeus saada sitä hoitoo mitä olin vailla.
Fysioterapeutti oli ihan jees...kun se vaan ois tajunnu et ei miun tasapaino pelitä mihinkää rappusiin :D sattu muutenki nii stnasti et viel ois rappuja pitäny mennä...No way! Kysy sit miulta miten meinasin pärjätä nii tuumasin et osaan mie yhen keroksen raput perseelläniki mennä. Huomattavasti turvallisempaa enkä sitä häpee. Turvallisempi parempi. Ei riskiä kaatua eikä teloa itseään uudestaan.
Tuossa kuvassa nilkka paketissa leikkauksen jälkeen. Oli avomallikipsi, kun odotettiin turvotuksen laskua vuorokausi enne kunnon kipsiä.Ja kyllä kuvassa on myös vuorikristalleja...Kiertävän lekurin ilme oli verraton, kun kysyi mitä ne on ja kerroin et ne on kristalleja helpottamassa kipua ja tulehdusta. Tokas vaa vähän huvittuneena et "Ei kai niistä mitään haittaakaan voi olla :D
Juustoo oisin halunnu enemmänki...Näissä kuvissa esiintyy aamupala ja päivällinen...Söihän ne ku ei ollu muutakaan. Onneks ystävä kävi kattomassa ja toi vähän herkkujakin :)
Hedelmä ja marjakeitoista tykkäsin :)
No juuh...Kiilatyyny ka kristallit ja mömmöt auttoivat...Sit menin pyytää kylmäpakkausta. Joo ei varmaan heti sytytä et jalassa on paksu kipsi joten ihoo ei tartte suojata mut se, kun hoitaja tuo sitä kylmäpakkausta tyynyliinaan käärittynä sai vähän verenpaineen koholle...Pakko oli vähän ärähtää et eiköhän se vaikuta ihan ilman sitä tyynyliinaaki aika heikosti...Tuli tiedättekö niiiiin ikävä kylmäpuhalluslaitetta mitä heinolan reumalla käytettiin. Siitä ois ollu tosi iso apu. En ymmärrä onks se semmone laite sit joku harvinaisuus muualla...?
Harjotteita tuli päivien mittaan monta ja 3 päivän kohdalla vaihtu fysioterapeuttiki..Meniköhän edellisellä hermo :D 2päivän aikana myös piti huomauttaa jo siitäkin et ois kiva peseytyä jotenki ja vaihtaa vaatetta.Sain kosteuspyyhkeitä ja uudet vaatteet..Ja sit heti illalla tuli iltavuorolainen kyselee haluaako vaihtaa puhdasta jne...Sanoin et aamuvuoro hoiti jo...Lisäks mikä piru siinä on et halusin pitää omaa t-paitaa. "Kyllä me sulle täältä puhdas annetaan". Sanoin vaa et kotoo tuotu puhdas t-paita kelpaa miulle paremmin. Olihan se sentää oman miehen ja miulla ikävä kotiin.
Sairaalassa olin yhteensä 4päivää...Vuoroin itketti, olin ku perseelle ammuttu karhu eikä nää kaikki ihme sössimiset auttanu yhtään. Lisäks oli huoli miten kotona menee. Kerran muistan itkeneeni just ku hoitaja tuli huoneeseen ja se luuli et oon kauheissa kivuissa. Enhän mie nyt sen takia itkeny mut otin auliisti vastaan napit mitä se miulle toi, kun luuli et olin kivuissa. Kun siis sain onneks sairaalassa muutakin kuin buranaa ja panadolii...olikohan Tarigin nimistä rauhottavaa kipulääkettä...tai opamoxia. Kumminki sain niitä sit vielä pari kotiinki. Mut en reseptillä.
Tässä kaiken paskan keskellä olin iloinen siitä et olin tajunnu et miulla on tapaturmavakuutus liiton puolesta! Ja siis enpä ole ystävällisempää palvelua saanu ku sieltä. Ainoo vaa et tällä kokemuksella kelatakseista tulin siihen tulokseen et ainaki tampereella on ainaki 2 kuskia, jotka ovat aivan väärällä alalla. En muista oliko kotiutuminen ACUTASTA vai tuolta osastolta, kun menin taksiin...Joka tapauksessa jouduin könyää ilman apua tilataksiin ja, kun olen onnistunu, kehtaa taksikuski sanoo et "Oishan mulla ollu toi hissikin tossa perässä". Ihan vähän purin hammasta etten huutanu ääneen...Lisäks oli pakko vielä hurjastella tampere-jämsä väli...Teki mieli siinäki huutaa et "En halua takasi, ku just pääsin pois!" Lisäks nää yhet kuskit oli ärtyneitä siitä etten maksanu heti omavastuuta vaan sanoin et ne tulee vakuutuksesta...Rasittavaa, ku oot kivuista sekasi muutenki. Vähän ymmärrystä.Onneksi jämsänkoskelta löyty sentään järkeviä kuskeja joista yksi hyvä kaveri myös :)
Kotia paluu osastolta operaation jälkeen ei ollu helppo. Ootti suuri päätös frettejä koskien..Ne oli pakko saada hoitoon ainakin kipsi hoidon ajaksi. Oli kasvattajien avulla ruvettava selvittämään kuka majoittaisi ainakin 6viikoksi 2 frettipoikaa joista toinen pentu. Mieheni sekä mie oltii jo aika loppu...tarvitsin itsekin apua ja siihen päälle vielä energinen frettipentu ja Nuka jotka mm.himoitsi kipsiä. Kautta aikain on kipseissä jne käytetty jotain ainasosaa joka houkuttaa kissoja, koiria ja frettejä joten Ei stana....Eräs pariskunta tulikin jo seuraavalla viikolla koiransa kanssa tapaamaan frettipoikia. Eihän siitä mitään tullu, kun Nuka kävi koiran kimppuun jo heti kun tunsi, että nuorempaa "uhkasi". Nuorempi taas puhtaasta uteliaisuudesta halusi näpsiä koiraa...Ei hoitopaikkaa.
Sitten tapahtui pelastus, kun olin viikon ollut kotona. Chocobon kasvattaja turusta saakka oli tulossa tampereelle ja sopivat miehensä kanssa, että ajavat jämsänkosken kautta. Pojat saivat siirtymällä hoitopaikan porin läheltä harjavallasta. Chocobo ja Nuka saivat siis hoitopaikan Chocobon veljen Liion omistajalta Jenniferiltä, joka avuliaasti lupasi pojat ottaa <3 Susanna ja hänen miehensä joka heidät haki olivat "välittäjinä", joten mie pakkasin pojille kaiken mukaan ja haikein hyvästein luovuin heistä tietäen, että ovat erittäin hyvässä hoidossa. Mie olin lemmikitön ensimmäistä kertaa, jos ei lasketa Hannibal viljakäärmettä terrassa. Ei kissoja eikä frettejä...maailma tuntui musertuvan mutta tiesin, et on pakko toipua ja voin taas pitää niistä huolta. Tiedän tehneeni oikein. Oli PAKKO. Oli pakko keskittyä omaan toipumisen ja tarvii sanoa et fretti maailmassa tukiverkosto on ainutlaatuista <3 Kasvattajat ja muut frettien omistajat ovat olleet kallisarvoisia ja auttoivat minuakin saamaan hyvän hoidon karvalapsille, kun sitä tarvitsin. Pysyin ajan tasalla "lapsieni" kuulumisista ja kaikesta. En osaa edes sanoin kuvailla miten iloinen olin tästä ja sain vieläpä uuden ystävän frettipiireissä! Jennifer joka niin hyvin kuin olla ja mahtaa piti niin hyvän huolen miun pojista, että olen ikuisesti kiitollinen. Ja tiedän jatkossa myös kehen ottaa yhteyttä, jos tilanne sitä vaatii. Myös kasvattajat Milla, Sarianna ja Susanna ansaitsevat kiitokset, kun auttoivat ja ymmärsivät tilanteen ja ahdingon jossa oltiin. Ei syytelty vaan autettiin ja se omalla osalla auttoi minua toipumaan <3 Kotona mua auttoi oma mies jota ilman en ois kyllä pärjänny, en yksin. Hajotti ihan huollella päätä olla ilman karvaisia lapsia. Mut opetus tässä: Älä Koskaan pelkää pyytää apua, kun sitä tarvitset. Ainakin jos omistat frettejä, on apu taattu <3
Jatketaan toipumisajasta sit viel kolmannessa asiossa johon ei mee ihan näin pitkää väliä ;) Kiitos suuresti kuka tätä jaksaa lukea :) <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti